Mosab Hassan Yousef : Hamasin poika

Hamasin poika on kertomus Palestiinan ja Israelin välisestä konfliktista.
Mosab Hassan Yousef kasvoi perheessä, jossa Islaminusko oli hyvin tiiviisti läsnä, olihan hänen isänsä uskonnollinen johtaja, kuten myöskin isöisänsä oli ollut. Kaiken uskonnollisuuden ohessa Mosabin isä oli perustamassa järjestöää, jonka tehtävänä olisi toimia Palestiinalaisten vastarintaliikkeenä Israelin miehitystä vastaan. Liikkeen nimeksi annettiin Hamas.

Samalla kun Mosab ajautui isänsä vanavedessä keskelle jatkuvaa taistelua Israelin armeijaa ja tiedustelupalvelua vastaan, hän koki turhautumista tätä epätoivoista tilannetta kohtaan. Islam oli koko ajan mukana kaikessa väkivallassa ja sekasorrossa, sen suojassa sai tehdä kaikkea pahaa sekä sotilaille että siviileille.
Israel pyrki jatkuvasti rauhoittamaan tilannetta tappamalla tai vangitsemalla Hamasin johtajia ja aktiivisimpia jäseniä. Vankeudet kestivät muutamista kuukausista useisiin vuosiin, Mosab sai myös osansa tästä menetelmästä.

Tämän kaiken keskellä Mosab tutustui Raamattuun ja sitä kautta Kristinuskoon. Hän tajusi hyvin nopeasti, että Kristinusko oli huomattavasti lähempämä niitä arvoja, joiden avulla tämä konflikti voisi olla ratkaistavissa.

Vankilassa ollessaan häneen otti yhteyttä Shin Bet -nimisen Israelin tiedustelupalveluyksikön agentti ja tiedusteli Mosabin halukkuutta ryhtyä vakoojaksi. Harkinnan jälkeen Mosab vastasi kyllä.
Koska Mosab oli arvostetun johtajan poika, hän oli asemassa jossa sai helposti sellaista tietoa, mikä auttoi Israelia taistelussa Hamasia vastaan. Mosabista tulikin hyvin arvostettu vakooja, jonka ansiosta saatiin lukuisia terroritekoja estettyä.

Mielestäni Hamasin poika on hyvä kirja. Siitä saa hyvin perustietoa Palestiinan konfliktista sisäpiiriläisen kertomana. Mielenkiintoista on lukea esimerkiksi PLO:sta ja Jasser Arafatista, mitkä olivat järjestön taustat ja miten esimerkiksi raha vaikutti järjestön toimintaan ja moraaliin.
Oma käsitykseni Islamin uskosta parani huomattavasti, vahvistui se käsitys että uskonto ja terrorismi  kulkevat hyvin usein käsi kädessä.
Mutta ennenkaikkea, kirja kertoo koskettavasti kaikesta siitä ahneudesta, julmuudesta ja välinpitämättömyydestä, mikä saa hyvin usein vallan tälläisissa tilanteissa.

Toivon, että Israelin juutalaiset ja Palestiinan arabit saavuttavat joskus sellaisen yhteisymmärryksen keskenään, että rauhaisa rinnakkaiselo olisi mahdollista ja samalla voitaisiin kunnioittaa historiallisesti hyvin arvokkaita alueita ja kohteita.