Michelle Paver
Suden veli
Torak ja susi
Kirjan päähenkilö on Torak-poika, jota odottaa Tehtävä. Pojan seuraan liittyy orpo suden pentu, jonka kanssa Torak osaa jostakin syystä kommunikoida. Kaksikko keskustelee susien kielellä sujuvasti, vaikka välillä murre-erot aiheuttavatkin väärinkäsityksiä.
Muuta
Kirjasarjan ensimmäinen osa
Tapahtumat yli 6000 vuotta sitten
Enemmän pojille suunnattu kertomus.
Vaeltajakansaa, klaaneja, eläminen luonnosta luonnon ehdoilla.
Kaikki hyvin? Ei suinkaan...
Mystinen ja kammottava pahuus voimistuu ja kasvaa, Karhun muodossa. Se uhkaa koko kansaa ja surmaa eläimiä ja ihmisiä suunnattoman vihan vallassa.
Isän pojalleen antama tehtävä osoittautuu vaikeaksi.
tiistai 13. joulukuuta 2011
maanantai 12. joulukuuta 2011
eka kerta
Tänään ensimmäinen vinkkausrypäs seiskalaisia!
Luokka tuli melkein tunnin etuajassa, joten olimme aika tavalla vasta valmistautumassa toimintaan. Vinkkikirjat olivat kyllä jo kärryyn koottuina odottamassa, jouduin vain rahtaamaan ne oikeaan tilaan kirjaston halki. Ensimmäisessä ryhmässä oli neljä tyttöä. Eivät lukeneet paljoa tai vähän jotain.
Tytöille kummitustarinoita
Vinkkasin Väristyksen, Coralinen, Suudellaan ja joitakin muita. Väristyksellä aloitin, kokeilin Twilight-kortilla, mutta kukaan ei ollut lukenut sitä. Kerroin juonesta ja kehuin kieltä, suosittelin. Sitten kerroin Coralinesta, tällä kertaa vinkkasin paperin avulla ja kerroin sen, mitä olen tännekin kirjoittanut. Se sujui jähmeästi, mutta sain paremman juonen kerrontaani paperista. Tämän jälkeen pelottelin parilla kummituskirjalla ja yhdellä aavesarjakuvalla. Coraline oli tämän pikkusession paras vinkkaus, nappisilmät saivat vähän kauhistuneita ilmeitä ja huokailuja aikaan.
Fantasiaa tarjolla
Toinen ryhmä oli yhtä tyttöä suurempi ja he olivat lukeneet ennestäänkin kirjoja. Fantasiaa lähinnä. Joten vinkkasin heille fantasiakirjoja, ensimmäisenä Väristyksen ja sen jälkeen sekalaisesti sitä sun tätä. Tämä ei jotenkin mennyt niin hyvin kuin se ensimmäinen, sooloilin vähän liikaa siinä mitä kerroin. Olisi pitänyt pitäytyä selkeässä sapluunassa kuten ensimmäisen ryhmän kanssa. Tarkoitan, että kertoa vaan rauhassa juonet paperien avulla. Jotenkin kai siinä kuitenkin oli kiire.
Poikien ryhmä
Kolmannen pienryhmän vinkkaus jäi alkutekijöihin. Olin justiinsa saanut määriteltyä mitä lukevat ja mistä pitävät ja mitä haluaisivat kuulla, kun pojat käskettiinkin kuuntelemaan tiedonhaun opetusta. Kyllä harmitti! Olisin niin mielelläni yrittänyt soluttaa muutaman kirjavinkin heidänkin mieleensä. He eivät muuten lukeneet ollenkaan ja toivoivat jotain jännitystä. Aloitin yhdellä Musta Kaista -kirjalla, nimeä en nyt päähäni saa, mutta pitkälle en päässyt. Kokosin kirjat pettyneenä takaisin kärriin.
Suudelmia kaikille
Kokonaisuudessaan vinkkaustapahtuma meni ihan hyvin. Seuraavalla kerralla osaan olla jämäkämpi ja puhua kertoen paperilappujeni avulla. Jos uskaltaisi myös lukea näytteitä! Pojille on varattava lisää toimintaa ja ne tietokirjat, mitkä valitsin aikaisemmin toimivat luultavasti ihan hyvin. Osa sarjakuvista oli aivan liian rankkoja, jätin ne työpöydälleni. Vinkkasin Kamuja ja muita sellaisia sarjiksia muutamalla lauseella ja jätin pöytään. Kirja Suudellaan! sai aikaan kummassakin tyttöporukassa hihittelyjä ja vilkuiluja kavereihin, ja tätä lueskeltiin kummassakin ryhmässä sen jälkeen kuin jätin heidät keskenään tutustumaan vinkkaamiini kirjoihin.
Luokka tuli melkein tunnin etuajassa, joten olimme aika tavalla vasta valmistautumassa toimintaan. Vinkkikirjat olivat kyllä jo kärryyn koottuina odottamassa, jouduin vain rahtaamaan ne oikeaan tilaan kirjaston halki. Ensimmäisessä ryhmässä oli neljä tyttöä. Eivät lukeneet paljoa tai vähän jotain.
Tytöille kummitustarinoita
Vinkkasin Väristyksen, Coralinen, Suudellaan ja joitakin muita. Väristyksellä aloitin, kokeilin Twilight-kortilla, mutta kukaan ei ollut lukenut sitä. Kerroin juonesta ja kehuin kieltä, suosittelin. Sitten kerroin Coralinesta, tällä kertaa vinkkasin paperin avulla ja kerroin sen, mitä olen tännekin kirjoittanut. Se sujui jähmeästi, mutta sain paremman juonen kerrontaani paperista. Tämän jälkeen pelottelin parilla kummituskirjalla ja yhdellä aavesarjakuvalla. Coraline oli tämän pikkusession paras vinkkaus, nappisilmät saivat vähän kauhistuneita ilmeitä ja huokailuja aikaan.
Fantasiaa tarjolla
Toinen ryhmä oli yhtä tyttöä suurempi ja he olivat lukeneet ennestäänkin kirjoja. Fantasiaa lähinnä. Joten vinkkasin heille fantasiakirjoja, ensimmäisenä Väristyksen ja sen jälkeen sekalaisesti sitä sun tätä. Tämä ei jotenkin mennyt niin hyvin kuin se ensimmäinen, sooloilin vähän liikaa siinä mitä kerroin. Olisi pitänyt pitäytyä selkeässä sapluunassa kuten ensimmäisen ryhmän kanssa. Tarkoitan, että kertoa vaan rauhassa juonet paperien avulla. Jotenkin kai siinä kuitenkin oli kiire.
Poikien ryhmä
Kolmannen pienryhmän vinkkaus jäi alkutekijöihin. Olin justiinsa saanut määriteltyä mitä lukevat ja mistä pitävät ja mitä haluaisivat kuulla, kun pojat käskettiinkin kuuntelemaan tiedonhaun opetusta. Kyllä harmitti! Olisin niin mielelläni yrittänyt soluttaa muutaman kirjavinkin heidänkin mieleensä. He eivät muuten lukeneet ollenkaan ja toivoivat jotain jännitystä. Aloitin yhdellä Musta Kaista -kirjalla, nimeä en nyt päähäni saa, mutta pitkälle en päässyt. Kokosin kirjat pettyneenä takaisin kärriin.
Suudelmia kaikille
Kokonaisuudessaan vinkkaustapahtuma meni ihan hyvin. Seuraavalla kerralla osaan olla jämäkämpi ja puhua kertoen paperilappujeni avulla. Jos uskaltaisi myös lukea näytteitä! Pojille on varattava lisää toimintaa ja ne tietokirjat, mitkä valitsin aikaisemmin toimivat luultavasti ihan hyvin. Osa sarjakuvista oli aivan liian rankkoja, jätin ne työpöydälleni. Vinkkasin Kamuja ja muita sellaisia sarjiksia muutamalla lauseella ja jätin pöytään. Kirja Suudellaan! sai aikaan kummassakin tyttöporukassa hihittelyjä ja vilkuiluja kavereihin, ja tätä lueskeltiin kummassakin ryhmässä sen jälkeen kuin jätin heidät keskenään tutustumaan vinkkaamiini kirjoihin.
perjantai 9. joulukuuta 2011
Työkavereita, miehiä ja täyttä paniikkia
Ei tuota otsikko kukaan ymmärtäisi, jos sen lukisi... (Frendejä, kundeja ja...)
Mutta...
Esimies: blogin voisi laittaa julkiseksi.
Minä: Glup.
Mutta...
Esimies: blogin voisi laittaa julkiseksi.
Minä: Glup.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Friikkisirkus
(Ei, en viittaa otsikolla mitenkään kirjaston työntekijöihin.)
Mielestäni kirja "vetää" hyvin, juonen kuljetus on mielenkiintoista ja nopeaa - sopivan humoristista ja siinä on kunnolla kammottavia juttuja. Ensimmäisen osan kun ahmaisin, teki heti mieli mennä hakemaan toinen osa hyllystä!
Friikkisirkuksen kirjoittaja Darren Shan on oikea henkilö, joka kertoo salanimellä elämästään, syistä jotka selviävät kirjan edetessä. Se alkaa mielenkiintoisesti tai oikeastaan jopa niin äklöttävästi, että en tiedä karkottaako se jotkut lukijat pois.
Lapsena "[n]ukkumaan mennessäni kuvittelin, miten hämähäkki laskeutui alas, ryömi suuhuni ja kurkkutorvea pitkin mahaan ja muni sinne ison kasan munia. Vähän ajan kulutua hämähäkinpoikaset sitten kuoriutuisivat ja söisivät minut sisältäpäin elävältä."
Nyt Darren on yläkoululainen ja edelleen kiinnostunut kaikesta karmivasta. Kun poikaporukka saa mahdollisuuden ostaa pääsyliput Friikkisirkuksen näytäntöön, he eivät jätä tilaisuutta käyttämättä. Käy kuitenkin niin, että neljästä pojasta vain Darren ja kiivasluonteinen Steve pääsevät seuraamaan sirkuksen esitystä.
Esitys on karmivan pelottava! Sirkustirehtööri herra Pitkä marssittaa näyttämölle kummajaisen toisensa jälkeen. Jotkut ovat pelottavia, jotkut uskomattomia ja jopa huvittavia. Kaikkein kiinnostavin kummankin pojan mielestä on kuitenkin kalvakka Crepsley ja hänen kummallinen hämähäkkinsä. (Kansi)
Ja mitä näytöksen jälkeen tapahtuu, on vielä pelottavampaa!
Mielestäni kirja "vetää" hyvin, juonen kuljetus on mielenkiintoista ja nopeaa - sopivan humoristista ja siinä on kunnolla kammottavia juttuja. Ensimmäisen osan kun ahmaisin, teki heti mieli mennä hakemaan toinen osa hyllystä!
Friikkisirkuksen kirjoittaja Darren Shan on oikea henkilö, joka kertoo salanimellä elämästään, syistä jotka selviävät kirjan edetessä. Se alkaa mielenkiintoisesti tai oikeastaan jopa niin äklöttävästi, että en tiedä karkottaako se jotkut lukijat pois.
Lapsena "[n]ukkumaan mennessäni kuvittelin, miten hämähäkki laskeutui alas, ryömi suuhuni ja kurkkutorvea pitkin mahaan ja muni sinne ison kasan munia. Vähän ajan kulutua hämähäkinpoikaset sitten kuoriutuisivat ja söisivät minut sisältäpäin elävältä."
Nyt Darren on yläkoululainen ja edelleen kiinnostunut kaikesta karmivasta. Kun poikaporukka saa mahdollisuuden ostaa pääsyliput Friikkisirkuksen näytäntöön, he eivät jätä tilaisuutta käyttämättä. Käy kuitenkin niin, että neljästä pojasta vain Darren ja kiivasluonteinen Steve pääsevät seuraamaan sirkuksen esitystä.
Esitys on karmivan pelottava! Sirkustirehtööri herra Pitkä marssittaa näyttämölle kummajaisen toisensa jälkeen. Jotkut ovat pelottavia, jotkut uskomattomia ja jopa huvittavia. Kaikkein kiinnostavin kummankin pojan mielestä on kuitenkin kalvakka Crepsley ja hänen kummallinen hämähäkkinsä. (Kansi)
Ja mitä näytöksen jälkeen tapahtuu, on vielä pelottavampaa!
Liian kiire?
Elämme keskiviikkoa, tänäänkään en ennättänyt töissä kuin ajatella vinkattavia kirjoja kaihoisasti. Pitäisi
* tehdä lista vinkattavista kirjoista oppilaiden käyttöön
* tutustua tietokirjoihin (mitä vinkkaan)
* lukea ja selailla kirjoja
Ensimmäinen seiskaluokka tulee maanantaina. Se jaetaan kolmeen osaan. Informaatikko opettaa tiedonhakua, harjoittelija valvoo hakutehtäviä ja minä vinkkaan.Oppilaita on neljä kerrallaan ja aikaa 25 minuuttia.
Onko 25 minuuttia lyhyt vai pitkä aika?
On ainakin mielenkiintoista kuulla, mitä nuoret lukevat. Jos lukevat. Jos eivät lue, on mielenkiintoista vinkata ja toivoa, että he saattaisivat kuulemansa perusteella lukeakin jotakin.
Ennätän sen minkä ennätän ja loput jää toiseen kertaan.
* tehdä lista vinkattavista kirjoista oppilaiden käyttöön
* tutustua tietokirjoihin (mitä vinkkaan)
* lukea ja selailla kirjoja
Ensimmäinen seiskaluokka tulee maanantaina. Se jaetaan kolmeen osaan. Informaatikko opettaa tiedonhakua, harjoittelija valvoo hakutehtäviä ja minä vinkkaan.Oppilaita on neljä kerrallaan ja aikaa 25 minuuttia.
Onko 25 minuuttia lyhyt vai pitkä aika?
On ainakin mielenkiintoista kuulla, mitä nuoret lukevat. Jos lukevat. Jos eivät lue, on mielenkiintoista vinkata ja toivoa, että he saattaisivat kuulemansa perusteella lukeakin jotakin.
Ennätän sen minkä ennätän ja loput jää toiseen kertaan.
tiistai 6. joulukuuta 2011
Urhea Coraline
Gaiman: Coraline varjojen talossa
+
sarjakuva
Kauhukirja, jännittävä, helppolukuinen.
Hirvittävä.
Coraline muuttaa isän ja äidin kanssa ison talon yhteen huoneistoon asumaan. Uudessa kodissa on ovi, joka johtaa käänteismaailmaan.
Coraline tutustuu talon ympäristöön ja muihin asukkaisiin. On villiintynyt puutarha, vanha kaivo ja musta kissa, joka ei antaudu siliteltäväksi. Yläkerrassa asuu vanha mies, joka kouluttaa hiiriä sirkusesitykseen. Alakerrassa asuvat kaksi vanhaa naista kolmen koiransa kanssa. He olivat ennen elokuvatähtiä. Jokaisella henkilöllä tai eläimellä, mikä kirjassa esiintyy, on oma tehtävänsä Coralinen seikkailussa. Esimerkiksi yläkerran mies kertoo viestin Coralinelle: älä mene siitä ovesta sisään.
Arvattavasti Coraline kuitenkin astuu ovesta sisään kummalliseen käänteismaailmaan. Siellä on isä ja äiti, sekä puhuva, nokkava kissa. Isällä ja äidillä on napit silmien paikalla. Äiti ja isä haluavat, että Coraline jää heidän luokseen. He haluavat ommella myös Coralinelle napit silmien paikalle, jolloin tytön olisi jäätävä heidän luokseen aina ja ikuisesti.
Miten Coralinen käy?
+
sarjakuva
Kauhukirja, jännittävä, helppolukuinen.
Hirvittävä.
Coraline muuttaa isän ja äidin kanssa ison talon yhteen huoneistoon asumaan. Uudessa kodissa on ovi, joka johtaa käänteismaailmaan.
Coraline tutustuu talon ympäristöön ja muihin asukkaisiin. On villiintynyt puutarha, vanha kaivo ja musta kissa, joka ei antaudu siliteltäväksi. Yläkerrassa asuu vanha mies, joka kouluttaa hiiriä sirkusesitykseen. Alakerrassa asuvat kaksi vanhaa naista kolmen koiransa kanssa. He olivat ennen elokuvatähtiä. Jokaisella henkilöllä tai eläimellä, mikä kirjassa esiintyy, on oma tehtävänsä Coralinen seikkailussa. Esimerkiksi yläkerran mies kertoo viestin Coralinelle: älä mene siitä ovesta sisään.
Arvattavasti Coraline kuitenkin astuu ovesta sisään kummalliseen käänteismaailmaan. Siellä on isä ja äiti, sekä puhuva, nokkava kissa. Isällä ja äidillä on napit silmien paikalla. Äiti ja isä haluavat, että Coraline jää heidän luokseen. He haluavat ommella myös Coralinelle napit silmien paikalle, jolloin tytön olisi jäätävä heidän luokseen aina ja ikuisesti.
Miten Coralinen käy?
maanantai 5. joulukuuta 2011
rakastaa, ei rakasta
Novelleja. Vihaan novelleja. En jaksa lukea novellikirjoja. Tämä pohjoismaisten kirjailijoiden nuorille tekemä novellikokoelma rakkaudesta oli vaikea pala. Luin vinkkariblogista, miten kirjaa oli joku vinkannut lukemalla seksikohtauksen ja jättämällä sen sopivassa kohtaa kesken. Pakottauduin lukemaan kyseisen novellin kokonaan, se olikin kirjan ensimmäinen.
Oli pakko olla kauhistunut. Novelli kertoo pojasta, jonka äiti on juuri kuollut ja hänet lähetetään musiikkileirille viikoksi. Poika on aivan poissa tolaltaan, ihan palasina. Novellin lopussa poika huomaa Tatjana-tytön, jonka kanssa ajatutuu pussailemaan. Joten: tämä kesä oli pojan (en muista nimeä) pahin ja paras.
En mitenkään pysty vinkkaamaan kirjaa sen seksiteeman kautta, vaikka vinkin vinkkaaja kirjoittikin rakkaudesta. En pysty vinkkaamaan ainakaan tätä novellia rakkaus-teemalla.
Miten sitten vinkkaisin?
Jos ajatellaan, että vinkkaus pitäisi tehdä MuTu-juttuna, en vinkkaisi ollenkaan.
Oli pakko olla kauhistunut. Novelli kertoo pojasta, jonka äiti on juuri kuollut ja hänet lähetetään musiikkileirille viikoksi. Poika on aivan poissa tolaltaan, ihan palasina. Novellin lopussa poika huomaa Tatjana-tytön, jonka kanssa ajatutuu pussailemaan. Joten: tämä kesä oli pojan (en muista nimeä) pahin ja paras.
En mitenkään pysty vinkkaamaan kirjaa sen seksiteeman kautta, vaikka vinkin vinkkaaja kirjoittikin rakkaudesta. En pysty vinkkaamaan ainakaan tätä novellia rakkaus-teemalla.
Miten sitten vinkkaisin?
Jos ajatellaan, että vinkkaus pitäisi tehdä MuTu-juttuna, en vinkkaisi ollenkaan.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
valoa valoa valoa
Aikaisemmista puheista huolimatta olohuoneen pöydällä on neljä nuorten kirjaa, jotka ajattelin lukea tai selata. Eilen illalla ahmaisin jo
valoa valoa valoa
sillä pyrin joka vuosi lukemaan Finlandia Juniorin voittajan.
Kirja oli hyvä. Se on juuri niitä kirjoja, jotka täytyy aloittaa alusta heti sen loppuun päästyään. Miten se alkoi? Mitäs siinä sanottiinkaan? Pidin hurjasti kirjailijan tyylistä puhutella lukijaa kesken kaiken. Pidin siitä, että lukijaa varoiteltiin surullisesta lopusta. Kuolemasta. Pidin tyylistä kuin hullu puurosta. (Ja tämä ei ole mikään oikea nettiteksti vaan harjoitelma, joten saan kirjoittaa vaikka toistona, jos siltä tuntuu ja käyttää kliseitä jos siltä tuntuu.)
Myös teema on hyvä, kahden 14-vuotiaan tytön rakkaus. En kirjoita että ystävyys, kuten asiaan voisi viitata. Ei. Kyseessä on ruumillinen, täyttynyt, iloinen, kaikennielevä rakkaus (lista, tsot tsot). Tämä ei ole mitenkään ihmeellinen asia vaan luonnollinen. Se vaan on.
Entä vinkkauksessa? Miten uskallan vinkata lesbokirjan? Tyylin kautta vai Finlandia palkinnon kautta? Vierelle pitää ilman muuta ottaa myös poikarakkaudesta (mikä termi) kertova kirja.
Saranapuolelta (kirjan nimi)
Vaan olenko minä joku valistaja, saarnaaja: tämä on luonnollista. Osaanko kertoa asian luonnollisena, sivuseikkana vai jätänkö koko asian sanomatta. Puhunko sittenkin ystävyydestä?
valoa valoa valoa
sillä pyrin joka vuosi lukemaan Finlandia Juniorin voittajan.
Kirja oli hyvä. Se on juuri niitä kirjoja, jotka täytyy aloittaa alusta heti sen loppuun päästyään. Miten se alkoi? Mitäs siinä sanottiinkaan? Pidin hurjasti kirjailijan tyylistä puhutella lukijaa kesken kaiken. Pidin siitä, että lukijaa varoiteltiin surullisesta lopusta. Kuolemasta. Pidin tyylistä kuin hullu puurosta. (Ja tämä ei ole mikään oikea nettiteksti vaan harjoitelma, joten saan kirjoittaa vaikka toistona, jos siltä tuntuu ja käyttää kliseitä jos siltä tuntuu.)
Myös teema on hyvä, kahden 14-vuotiaan tytön rakkaus. En kirjoita että ystävyys, kuten asiaan voisi viitata. Ei. Kyseessä on ruumillinen, täyttynyt, iloinen, kaikennielevä rakkaus (lista, tsot tsot). Tämä ei ole mitenkään ihmeellinen asia vaan luonnollinen. Se vaan on.
Entä vinkkauksessa? Miten uskallan vinkata lesbokirjan? Tyylin kautta vai Finlandia palkinnon kautta? Vierelle pitää ilman muuta ottaa myös poikarakkaudesta (mikä termi) kertova kirja.
Saranapuolelta (kirjan nimi)
Vaan olenko minä joku valistaja, saarnaaja: tämä on luonnollista. Osaanko kertoa asian luonnollisena, sivuseikkana vai jätänkö koko asian sanomatta. Puhunko sittenkin ystävyydestä?
lauantai 3. joulukuuta 2011
Väristyksiä
Pitäisi siis kokeilla kirjawinkkausta...
Tämän lauantain lukusaalis oli Maggie Stiefvaterin nuorten kirja Väristys. Pitäisikö tässä paljastaa loppuratkaisu, sen verran, että se oli onnellinen/onneton? Vinkki pitäisi kuitenkin yrittää muotoilla.
Tein oikeastaan niin, että luettuani vajaat sata sivua, pysähdyin miettimään. Vinkin pitäisi koskea ainoastaan tätä alkua. Se oli koukuttava, kaunis ja mielenkiintoinen, täynnä lupausta. Periaatteessa kyseessä oli samanlainen rakkaustarina kuin mitä huimaavan menestyksen saavuttaneessa Twiligt-sarjassa.
Raapustin seuraavat sanat suttuvihkooni, suunnilleen näin:
Kirjan päähenkilö Grace on tavallinen nuori koulutyttö Yhdysvaltain Minnesotasta. Hän asuu talossa, jonka läheisessä metsässä asuu susilauma. Grace katselee mielellään susia, etenkin yhtä harmaaturkkista ja keltasilmäistä urosta, joka myös osoittaa kiinnostusta tyttöä kohtaan. Lapsena tämä susi pelasti tytön susilauman hyökkäykseltä ja siitä lähtien näiden kahden välillä on ollut omituinen, luottamuksellinen yhteys.
Kyseessä on suuri, romanttinen, lämmin rakkaus, ihmisen ja ihmissuden välillä.
Ja muutama sana siitä, miten koukuttava alku oli. Ja ajattelin lukea suoran lainauksen kirjasta, kohtauksen, jossa ihmissusi ja tyttö kohtaavat ensimmäisen kerran, toisensa tiedostaen ja tunnistaen.
Eli eipä toimi. Kaikki mitä raapustelin luonnokseksi ei toimi. Ja miten tämä sitten toimisi puhuttuna sen paremmin, päin vastoin. Täysi katastrofi. Olisi siis aivan sama lukea monotonisella äänellä kirjan takakansi, tai se mikä tarran alta näkyy ja saavuttaisin saman suosion.
Vähän siis ongelmia ja epätoivoa. Tähänkö vinkkaajan ura nyt lopahtikin?
Tämän lauantain lukusaalis oli Maggie Stiefvaterin nuorten kirja Väristys. Pitäisikö tässä paljastaa loppuratkaisu, sen verran, että se oli onnellinen/onneton? Vinkki pitäisi kuitenkin yrittää muotoilla.
Tein oikeastaan niin, että luettuani vajaat sata sivua, pysähdyin miettimään. Vinkin pitäisi koskea ainoastaan tätä alkua. Se oli koukuttava, kaunis ja mielenkiintoinen, täynnä lupausta. Periaatteessa kyseessä oli samanlainen rakkaustarina kuin mitä huimaavan menestyksen saavuttaneessa Twiligt-sarjassa.
Raapustin seuraavat sanat suttuvihkooni, suunnilleen näin:
Kirjan päähenkilö Grace on tavallinen nuori koulutyttö Yhdysvaltain Minnesotasta. Hän asuu talossa, jonka läheisessä metsässä asuu susilauma. Grace katselee mielellään susia, etenkin yhtä harmaaturkkista ja keltasilmäistä urosta, joka myös osoittaa kiinnostusta tyttöä kohtaan. Lapsena tämä susi pelasti tytön susilauman hyökkäykseltä ja siitä lähtien näiden kahden välillä on ollut omituinen, luottamuksellinen yhteys.
Kyseessä on suuri, romanttinen, lämmin rakkaus, ihmisen ja ihmissuden välillä.
Ja muutama sana siitä, miten koukuttava alku oli. Ja ajattelin lukea suoran lainauksen kirjasta, kohtauksen, jossa ihmissusi ja tyttö kohtaavat ensimmäisen kerran, toisensa tiedostaen ja tunnistaen.
Eli eipä toimi. Kaikki mitä raapustelin luonnokseksi ei toimi. Ja miten tämä sitten toimisi puhuttuna sen paremmin, päin vastoin. Täysi katastrofi. Olisi siis aivan sama lukea monotonisella äänellä kirjan takakansi, tai se mikä tarran alta näkyy ja saavuttaisin saman suosion.
Vähän siis ongelmia ja epätoivoa. Tähänkö vinkkaajan ura nyt lopahtikin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)