Kirjastojuttuja

Tänään pidettiin Pihtiputaan kirjastoa pystyssä kahden kirjastotätin voimin. Ja ihan hyvinhän kirjasto pystyssä pysyi, vaikka välillä vähän kiirusta piti. Tiskin "kiirekello" tuntuu toimivan silloin kun sille itselleen sopii, eli ei ollenkaan luotettavasti. Vaikka sormi valkoisena nappulaa painaa, ei työhuoneessa kello välttämättä kilkata.

Kevään kunniaksi on suunnitteilla pientä kirjaston ilmeen kohennusta. Itsekukin on keikkunut tikkailla uusia verhokankaita mallailemassa. Mukavaa, että uutta piristystä saadaan kirjastosalin puolelle (nykyiset verhot taitavat olla ne ensimmäiset jotka hankittiin kirjaston muutettua Keskustielle 90-luvun alussa, joten hyvin palvelleina ne ansaitsevatkin jo päästä "eläkkeelle").

Omiin hommiin pitäisi sisällyttää tavanomaisten työtehtävien lisäksi siirtokokoelman valinta Alvajärven eläketalolle. Oli tarkoitus tänään jo aloitella, mutta enpä kerennyt. Huomenna sitten. "Pitäisi tehdä"-listalla on myös tulevan kirjastoviikon (23.-29.4) kilpailukysymysten pohdinta. Tiskissä ollessani päällystin hiljaisella hetkellä uutuuskirjoja, ja totesin taas kerran, miten rentouttavaa puuhaa se on, siinä ajatus suorastaan lepää. Olen aina tykännyt paketoinnista ja kirjojen päällystämisestä (nehän muistuttaakin toisiaan). Tiistaisin odotan sormet syyhyten postin tuomaa kirjapakettia. Ah auvoa, miten jännittävää onkaan avata laatikko ja ottaa uudet kirjat esille. Pieniä iloja pitää olla!

Lopuksi kirja-aiheinen vinkki vuoden 1952 Joka naisen niksikirjasta: Kirjojen desinfiointi. "Suureen laatikkoon pannaan 10 cm etäisyydelle toisistaan päästä toiseen kulkevat narut, joille kirjat ripustetaan. Laatikon pohjalle asetetaan teevadille formaliinia. Laatikko suljetaan tiiviisti, raot peitetään liimapaperilla ja kirjojen annetaan olla näin 2 päivää. Tämän jälkeen kirjat tuuletetaan. Vielä varmempi keino on silittää jokainen sivu kuumalla silitysraudalla".

Psyykkistä piinaa

Marko Hautala: Käärinliinat

 Torajyvien innoittamana nappasin seuraavaksi lukemiseksi Marko Hautalan Käärinliinat. Ihmismielen oudot aivoitukset, mielisairaalan kliininen miljöö ja lähestyvän kuoleman odotus välittyvät ahdistavan vahvana kirjan kerronnassa.

 Olavi Finne on vanha mies, joka surmaa julmalla tavalla pienen sukulaispoikansa ja joutuu mielisairaalaan. Tarinan edetessä kirjassa väläytetään Finnen nuoruuden aikaisia tapahtumia sota-ajalta, jolloin lukija alkaa vähitellen saada käsityksen asioista, jotka ovat aiheuttaneet miehen mielen järkkymisen.

 Olavi Finne saa omahoitajakseen kolmikymppisen Mikael Siinnon, jonka elämä tuntuu pysähtyneen avopuolison sairastuttua vakavasti. Mikael kärsii myös työpaikalla kokemansa väkivaltaisen tilanteen aiheuttamasta traumasta. Vähitellen Mikael alkaa kiinnostua omituisen potilaansa tarinoista, saaden niistä jonkinlaista toivoa omaan ankeaan elämäntilanteeseensa. Työympäristön paineet, mielisairaalan karu arki ja ihmismielen häilyväisyys johtavat vääjäämättä kohti odottamatonta loppuratkaisua.

 Käärinliinat on rankkaa, mutta koukuttavaa luettavaa. Kirja on taitavasti kirjoitettu, tarina etenee verkkaisesti, mutta suorastaan pakottaa jatkamaan lukemista. Painostava tunnelma saa lukijan odottamaan loppuratkaisua, mutta millaista, se selviää viime lehdillä. Käärinliinat luettuani tiedän kuitenkin sen, että seuraavaksi luen kevyttä ”hömppää”, ehkä huumoria tai romantiikkaa. Ahdistavuuskiintiöni on nimittäin joksikin aikaa täytetty.  

Asiakkaiden lukuvinkkejä!

Saimme vähän yli kymmenen lukuvinkkiä Lainan päivänä alkaneeseen "Kirja jota suosittelen" -kilpailuun, jossa arvottiin kirjapalkinto. Seuraavaksi

Lasten ja nuorten vinkit

Kuvakirja Haughton, Chris: Ihan hukassa

Tässä kirjassa pikkuruinen pöllö on pudonnut pesästään ja eksynyt äidistään. Metsäneläimien avustamana äiti kuitenkin löytyy. Suosittelijan mielestä kirjassa on ihana kuvitus ja tuttu tarina on hauskasti kerrottu!

Nuorten kirja Stine, R.L: Suon saalistaja

Tämä kirja kuuluu Goosebumbs-sarjaan ja oli suosittelijan ensimmäinen kauhukirja tästä sarjasta. Se oli sopivan pelottava ja niin mukaansatempaava, että yhden sivun jälkeen pitikin lukea koko kirja! Mahtavan hyvä kirja!

Hevoskirjat

Tämä suosittelija haluaa kiinnittää mahdollisten lukijoiden huomion heppakirjojen opettavaisuuteen. Ne ovat siis mukavaa luettavaa hevosista kiinnostuneille, mutta niissä on myös paljon opettavaisia juttuja!

Vinski voisi tähän lisätä, että esimerkiksi Lin Hallbergin Sinttu-sarja pienimmille(selkokirjat), vaikkapa Judith Berrisfordin Jutta-sarja vähän isommille (heppakirjat) ja Päivi Lukkarilan nuorille aikuisille (NA) tarkoitetut kirjat ovat mielestäni hyviä hevosystävien kirjoja.

Tietokirjavinkit

Lindegren, Riitta: Minä toimittaja = Hyvä kuvaus toimittajan työstä sekä mielenkiintoisia haastateltavia!

Isaacson, Walter: Steve Jobs = Loistava elämänkerta digiajan ikonista!

Porvali, Mikko: Kaatunut Normandiassa: suomalaissotilaan tarina = luettu siltä istumalta hyvänä dekkarina!

Kaunokirjavinkit

Hayden, Torey:  Sähkökissa

Erittäin mielenkiintoinen ja osin jännittävä kirja. Kertoo autistisesta pojasta, tämän perheestä ja terapeutista, joka hoitaa poikaa.

Mukana on hyvin paljon mielikuvituksen siivittämää tarinaa.
- Vai onko se pelkkää tarinaa? Tottako lienee?

Autismi saattaa juontaa juurensa lapsuudessa elettyjen tapahtumien pelkotiloista. Älykäs poika muuttuu puheliaaksi terapiassa!

9 ja ½ pistettä!

Oksanen, Sofi: Puhdistus

Suosittelijan mielestä on hyvä, että joku kirjoitti tällaisen kirjan, ennen kuin nämä tarinat painuvat unohduksiin.

Kirja oli monitasoinen kertomus uhrauksista, petoksista ja sovituksista - tarina liippaa myös läheltä oman maamme lähihistoriaa.

Järkyttävä, todentuntuinen kertomus eestin kansan moraalisesta pyykinpesusta sotien jälkeen.

Oskamp, Katja: Hellersdorfin helmi

Tässä on tiivis ihmissuhdekuvaus, joka pitää otteessaan alusta loppuun. Lukija jää miettimään päähenkilön tunne-elämää, naiseutta, äityttä - kokonaisuus on hyvin ajatuksia herättävä!

Olsson, Linda: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Kaunis kertomus kahden eri-ikäisen naisen ystävyydestä. Elämän tärkeyttä ei ole koskaan liian myöhäistä löytää.

Kettu, Katja: Kätilö

Hieno kuvausta naisista sodassa - lapissa. Aivan uusi tapa kertoa - realistisen romanttinen!

Lisäksi suositeltiin Judith Pellan sarjakirjoja, Johanna Marttilan kirjoja sekä Anneli Kivelän Katajamäki-sarjaa.

Lorna Byrne: Portaat taivaaseen

Portaat taivaaseen on Lorna Byrneen toinen kirja, voisi ehkä sanoa että tämä on jatkoa ensimmäiselle kirjalle Enkeleitä hiuksissani.

Kirjan teema on edelleen enkelit, henget ja Jumala. Lorna näkee enkeleitä eri hahmoissaan joka päivä, juttelee niiden kanssa sekä saa neuvoja ja ohjeita. Henkiäkin Lorna näkee ja kykenee myös niiden kanssa kommunikoimaan.

Tämän kirjan aiheet ovat vielä kertaluokkaa vaikuttavampia Enkeleitä hiuksissani kirjaan verrattuna, vaikka varmasti siinäkin on ihan riittävästi sulateltavaa meille useimmille. Nyt ollaan tekemisissä mm.  itse Jumalan kanssa, suuressa taivaallisessa kirjastossa, missä Lorna saa seurata erästä tehtävää ja samalla kokea Jumalan läsnäolon vaikuttavuuden, voiman ja rakkauden.

Kirjassa käsitellään myös enkeleiden erilaisia rooleja täällä maanpäällä, suojelusenkelit eivät ole läheskään ainoat lajinsa edustajat keskuudessamme, mitä ihmeellisemmissä tilanteissa Lorna törmää tehtäviään hoitaviin enkeleihin.
Myös meidän sivilisaatiomme tulevaisuus on yksi kirjan aiheista.

Portaat taivaaseen on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja Enkeleitä hiuksissani kirjan lukeneille lähestulkoon pakollinen luettava. Mielestäni Portaat taivaaseen toimii nimenomaan jatko-osana parhaiten, erillisenä lukukokemuksena kirjassa käsiteltävät asiat saattavat mennä hieman " yli hilseen ".

Tämä kirja johdattaa mielestäni lukijoitansa lähemmäksi elämän lähteitä ja nimenomaan se on tämän kirjan tarkoitus. Kaikkiaan tämän kirjan sisältö on niin vaikuttavaa, että pohdittavaa riittää varmasti kaikille lukijoille, taustoista riippumatta.

Kirjavinkki maaliskuun alkuun

Marko Hautala - Torajyvät

Marko Hautala on minulle kirjailijana uusi tuttavuus. Otin kirjan kokeeksi hyllystä lähtiessäni Pihtiputaan kirjastolta perjantaina viikonlopun viettoon. Yllätyin iloisesti, kirja vaikutti heti alkulehdiltään lähtien mielenkiintoiselta. Tarina tapahtuu kahdessa eri aikakaudessa, 1600-luvulla ja nykypäivässä, limittäytyen yhteen Spegelön saaren ja pienen uskonlahkon muodossa.

Kirjan päähenkilöt Jenni, hänen poikansa Miro ja miehensä Aaron saavat kutsun Spegelön saarelle, jossa asuu Aaronin aivovaurion saanut aikuinen poika Markus. Hyvin pian saaren ahdistava ilmapiiri saa Jennin katumaan sinne tuloa. Jakob Mörtin 1600-luvulla perustama uskonlahko vääristävine peileineen, punaista hehkuvat kalat ja vaietut salaisuudet ovat osa Spegelön elämänmenoa.  Ihmissuhde koukerot eivät ole helpoimmasta päästä ja kun synkkäsävyinen ilmapiiri kiristyy entisestään outojen tapahtumien myötä, on lukija jäänyt koukkuun. Näin kävi ainakin allekirjoittaneelle. Pidin kirjan mystisestä tummanpuhuvasta sävystä ja karun saaren luonnonkuvaus antoi oikeat puitteet tapahtumien kululle. Vaikka tarinan päätös jäi mielestäni jollain tavoin avoimeksi, Torajyvät on viihdyttävä kirja jännityksen ja mystiikan ystävälle.