Pelko ihmisessä...

...on Siri Kolun uusin kirja. Muistattehan toki lapsille ja lapsenmielisille suunnatun, jännittävän ja mielikuvituksellisen Me Rosvolat -sarjan? Voitti Finlandia Juniorin vuonna 2010.

Scifi-tyyppistä

Nyt Siri Kolu on kirjoittanut nuorille scifi-tyyppisen kirjan nimeltään P.I. Pelko ihmisessä. Tämä kirja oli pakko ahmaista heti sen ilmestyttyä noin kuukausi sitten ja taisi se ennättää Reetta Saineen kirjavinkkaukseenkin mukaan.

Maailma vinossa

Maailma on mennyt raiteiltaan P-influenssan myötä, eletään eräänlaisessa dystopiassa. Siinä sairastuneet ja terveet elävät tiukasti erilläään toisistaan. Suurin osa terveistä teeskentelee, ettei mitään P-sairastuneita ole olemassakaan. Pieni kapinallinen yhteisö yrittää taistella P-ihmisten oikeuksien puolesta.

P-flunssainen Pilvi

Kirjan päähenkilö on itsenäinen ja päättäväinen Pilvi, joka on kaikessa hiljaisuudessa sairastanut P-flunssan. Hän menee vapaaehtoisesti testeihin ja jää myös vapaaehtoisesti Keskukseen kieltäytyen sen jälkeen tapaamasta ketään läheisiään. Hän joutuu yhdessä muiden P-eläinten kanssa asumaan Luolaan, jonka ulko-ovi on metrin paksuinen.

Normaalit Petri ja Tuomas

Kirjassa seurataan myös kahden terveen nuoren elämää. Petri on Pilvin veli, joka haluaisi saada siskonsa pois Luolasta keinolla millä hyvänsä. Tuomas taas edustaa sitä osaa ihmisistä, jotka eivät hyväksy P-ihmisten eristämistä ja sitä, että kaikki P-ihmisten sukulaiset ja ystävät ovat automaattisesti muuttuneet toisen luokan kansalaisiksi. Tuomas on niitä ihmisiä, jotka aikovat tehdä asialle jotakin.

Erittäin hyvä kirja

Oikeastaan muuta ei kirjasta voi paljastaa pilaamatta jännitystä. Suosittelen kaikille dystopia-nälkäisille ja kuten Reetta Saine totesi jonkin vinkkaamansa kirjan yhteydessä: niille, jotka haluavat ajatella omilla aivoillaan.

Reetta Saineen kirjavinkit yläkoululaisille Viitasaarella

Pidemmittä puheitta:

Reettan seiskaluokkalaisille vinkkaamat kirjat 12.11.2013

Gaiman, Neil: Coraline (romaani JA sarjakuva)

Halme, Antti: Metalliveljet

Hamberg, Emma: Linan yökirja

Hypén, Tuuli: Nanna (1-3)

Kinney, Jeff: Neropatin päiväkirja

Kivekäs, Ansu: Tuli perheen alla

Kuollut kulkee – tarinoita kalman majoilta

Lagercrantz, David: Minä, Zlatan Ibrahimovic

McCormick, Patricia: Viilto

Manfredi, Gianfranco: Ukkostuuli

Peltoniemi, Sari: Kuulen kutsun metsänpeittoon –sarja

Pietikäinen, Markku: Painajainen leirikoulussa

Rannela, Terhi: Yhden promillen juttuja

Remes, Ilkka - kaikki kirjat

Rouhiainen, Elina: Kesytön -sarja

Scott, Jerry: Jere

Shan, Darren: Friikkisirkus

Shepard, Sam: Valehtelevat viettelijät -sarja

Siirilä, Jussi: Barrikadikesä

Simukka, Salla: Jäljellä

Simukka, Salla: Toisaalla

Simukka, Salla: Punainen kuin veri

Tiainen, Marja-Leena: Khao Lakin sydämet

Tihinen, Mimmu: Virkkusen viisitoista valetta

Wahl, Mats: Näkymätön

Kaseille vinkatut 12.-13.11.2013

Aarnio, Reeta: Hän joka ei pelkää

Barker, Dominic: Pertteli poika joka ei halunnut pelastaa maailmaa

Dahl, Roald: Nahka ja muita novelleja

Haig, Matt: Radleyn perhe

Hill, Joe: Sydämenmuotoinen rasia

Hill, Joe: Bobby Conroy palaa kuolleista

Joelsson, Lotta-Liisa: Vivika

King, Stephen: Carrie

King, Stephen: Kuulolla

King, Stephen: Uinu, uinu lemmikkini

Kolu, Siri: Pelko ihmisessä

Lehtolainen, Leena: Minne tytöt kadonneet

Lindsay, Jeff: Dexterin pimeät unet

Niemi, Mikael: Aivot pellolle

Nyman, Stefan: Anna online

Poznanski, Ursula: Viisi

Pratchett, Terry: Mort

Remes, Ilkka: Piraatit, Pimeän pyörre

Revis, Beth: Matka alkaa (Across the Universe –sarja)

Rice, Anne: Veren vangit-sarja

Salminen, Jani: Äidinmaa

Sedgewick, Marcus: Miekkani laulaa

Simukka, Salla: Jäljellä

Simukka, Salla: Toisaalla

Simukka, Salla: Punainen kuin veri

Stoker, Bram: Dracula

Toro, Guillermo del: Vitsaus

Yseille vinkatut 13. - 14.11.2013

Canth, Minna: Työmiehen vaimo

Hautala, Tuukka: Kansalliskirja

Heikkinen, Mikko-Pekka: Terveiset Kutturasta

Hiltunen, Pekka: Vilpittömästi sinun

Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa

Joelsson, Lotta-Liisa: Vivika

Kallas, Aino: Sudenmorsian

Kolu, Siri: Pelko ihmisessä

Lähteenmäki, Laura: Iskelmiä

Niemi, Mikael: Aivot pellolle

Nyman, Stefan: Anna online

Oksanen, Sofi: Puhdistus

Ollikainen, Aki: Nälkävuosi

Ollikainen, Milla: Veripailakat

Rannela, Terhi: Yhden promillen juttuja

Rannela, Terhi: Punaisten kyynelten talo

Rasi-Koskinen, Marisha: Katariina

Salminen, Jan: Äidinmaa

Simukka, Salla: Jäljellä

Simukka, Salla: Toisaalla

Sinisalo, Johanna: Kätketyt

Tiainen, Marja-Leena: Khao Lakin sydämet

Tietäväinen, Ville: Näkymättömät kädet

Tietäväinen, Ville: Vain pahaa unta

Verronen, Maarit: Karsintavaihe

Vuorela, Seita: Karikko

Vänskä, Mia: Saattaja

Kökön kätkö ja pieleen mennyt dinosauruskirja

Kökkökö kätkö?

Ei suinkaan, vaan Hanna Kökön kirja Kätkö! Kirja kertoo kuudesluokkaisesta Manusta, joka harrastaa geokätkeilyä. Siitä siis kirjan nimi. 

Kesällä Manu pääsee vihdoin eroon ärsyttävistä luokkakavereista ja tyhmistä opettajista. Vielä tyhmempää äitiä pääsee onneksi pakoon metsään etsimään uutta geokätköä. Metsästä löytyy myös mustatukkainen tyttö nimeltä Helmi, jonka kanssa on yllättävän helppo jutella kaikenlaisista asioista, esimerkiksi äidin uudesta miesystävästä.

Mutta mikä on Helmin salaisuus?

Kirja löytyy täältä. Suosittelen etenkin viitos-kuutosluokkalaisille ja seiskoille.

Surullistakin surullisempi

Ajatuksena oli myös, että kirjoittaisin vinkin kirjasta nimeltä Johannes ja Jura. Kirja on hyvin houkuttelevan näköinen, sillä kannessa on dinosauruksen kuva ja takakannessa kerrotaan, että Jura on maailman ainoa elävä dinosaurus. Mikäpäs se parempi vinkkauskirja pojille?

Mutta kuinkas kävikään... Aloin muotoilla vinkkiä seuraavasti:

"Entä jos löytäisit elävän dinosauruksen?
Näin käy päähenkilölle Kirsti Ellilän kirjassa Johannes ja Jura. 
Jura on brachiosaurus ja hän painaa kymmeniä tuhansia kiloja. Pituutta hänellä on kaksikymmentäviisi metriä. Koska hän on niin iso, kaikki (etenkään aikuiset) eivät välttämättä näe häntä.
Jura on harvinainen dinosaurus myös siksi, että hän osaa syödä styroksirasioiden ja pizza-laatikoiden lisäksi myös suruja. Jura onkin eräänlainen surumagneetti.---
Eräänä syksyisenä yönä Jura näkee kaksikin surullista poikaa. --- Kallen isä ja sisko ovat surun murtamia, sillä lasten äiti on kuollut. ---
Kirja löytyy täältä."

Sitten erehdyin lukemaan kirjan kannesta kanteen.  Tai, melkein takakanteen, sillä loppuhuipennuksen tienoilla kyyneleet alkoivat tippua silmistäni ja päätin, että tästä kirjasta EI voi tehdä blogikirjoitusta, sillä se on liian surullinen.

En siis voi suositella tätä kirjaa kenellekään. Se on kyllä lämminhenkinen ja jollakin tavalla myös lohduttava, ilman muuta vaikeuksista päästään yli ja ystävyys saattaa löytyä kummallisista yhteyksistä. On siinä myös huumoria. Jos ajatellaan vaikka sitä, millä tavalla kymmenien tuhansien kilojen painoinen dinosaurus saa palautettua pulloja automaattiin...

Kirjoja läheisen ihmisen kuolemasta tarvitaan tietysti. Mutta minun ei ole pakko kirjoittaa niistä mitään tähän blogiin!

Kun kirjasto on kiinni...

...tuntuu omituiselta, kun hyllyjen välissä ei vaella asiakkaita eikä kenellekään tarvitse lainata kirjoja. Ensimmäisinä sulkupäivinä tunnelma salin puolella oli jokseenkin aavemainen. Kävelin puolihämäriä hyllyrivejä pitkin ja teki mieli kiljua: "Missä minun asiakkani ovat!!!"

Lehtilukusali on auki

Lehtilukusali on toki auki osan päivistä ja lyhennetyillä aukioloajoilla, mutta ei se ole sama! Siellä asiakkaat ovat lasiseinän takana ja lukevat lehtiä. Kun kirjasto ei ole auki, on aivan kuin koko kirjaston perusta olisi hävitetty. Ei ole kirjastoa ilman asiakkaita.  Hyvin suuri ja tietysti myös se näkyvin osa kirjastotyöstä on asiakaspalvelua. Toistan: ei ole kirjastoa ilman asiakkaita.

Toisaalta ei ole kirjastoa ilman kokoelmaakaan. Ja tästä pääsenkin siihen, mitä nyt sulkuaikana täällä kirjastossa puuhaillaan. Kokoelman hoitaminen muodostaa asiakaspalvelun kanssa suurimman osan kirjastotyöstä. Eli kun kirjasto on kiinni...

Lehtimyyntiä

...teemme kaikenlaisia rästihommia, joita ei aikaisemmin ole ennättänyt tehdä ja joita voi tehdä jo ennakkoon. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että poistan lehtiä, kun ennätän nyt paremmin kuin joulukuussa. Osa lehdistä onkin jo siirretty kirjaston eteiseen myyntiin. Hyllystä löytyy lipas, jonne rehellinen ostaja voi kirjansa tai lehtensä maksaa tasarahalla.

Kirjastosuunnistusta ja muuta mukavaa

...teemme kaikenlaista tekstinkäsittely- tai suunnitteluhommaa. Esimerkiksi Lukuinto-pilotin puitteissa suunnittelen leikkimielistä kirjastonkäytön opetusta alakoululaisille. Tämä blogikirjoittaminen sujuu myös varsin jouhevasti ilman kirjastojärjestelmää.

Uutuuskirjoja

...rutiinityöt eivät ole hävinneet minnekään. Tarkoittaa esimerkiksi sitä, että posti tuo joka päivä pinon lehtiä, jotka käsitellään valmiiksi lehtilukusaliin. Posti tuo myös kerran viikossa kirjalähetyksen (kaksi keskisuurta pahvilaatikkoa), jotka niin ikään käsitellään niin pitkälle kuin voidaan ilman niiden viemistä kirjaston aineistotietokantaan.

Koulutukset alkavat

Ensi viikolla alamme sitten kouluttautua uuden kirjastojärjestelmän käyttäjiksi. Siinä riittänee omaksumista loppuajaksi, jonka kirjastoparkamme on suljettuna asiakkailta.

Saksalaisten klassikkojen kesä tai kuinkas sitten kävikään...

Ennen kesää ja etenkin ennen kesälomaa, minulla oli kunnianhimoisena ajatuksena lukea tulevan kesän aikana pino saksankielisiä klassikkoja. Kipinän sain tähän ulkomaanmatkasta, joka suuntautuisi Berliiniin. Samalla kun tutkailin matkaoppaita, aloin miettiä mitä tiedän saksankielisestä kirjallisuudesta ja mihin haluaisin tutustua. Berliinissä joutuisin väistämättä keskelle karvasta historiaa, nyt halusin tutustua johonkin hieman kevyempään.

Herman Hesse: Lasihelmipeli

Ehdottomasti kummallisin kirja, mihin olen vähään aikaan tarttunut. Kirjaston kirjan takakannessa, etu- tai takaliepeessä ei kerrota mitään kirjan sisällöstä. Kyseessä on tietysti Klassikko, Herman Hessen Se Tärkein Teos. Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja salamyhkäinen. Sanottu science fictioksi tai utopiaksi ja henkisen kasvun kertomukseksi. Millainen peli on lasihelmipeli?

Sitten luin jostakin, että kirjassa eletään utopiallista, suurten sotien jälkeistä aikakautta.

Kirja odottaa edelleen kotihyllyssä.


Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz

Ehdoton valinta, kun matkani suuntautuisi Berliiniin. Olen tämän joskus opiskeluaikoina harpponut läpi, mutta nyt halusin lukea sen uudelleen. Kirjassa kerrotaan ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajanjaksosta vankilasta vapautuneen sementtityöläisen silmin.

Sen verran kirja ja sen miljö minuun kuitenkin vaikutti, että pyöriskelin Alexanderplazin aukiolla pariinkin otteeseen vannottaen itseäni lukemaan kirjan heti kun palaan Suomeen.

No, en edelleenkään ole uudelleenlukenut kirjasta muuta kuin takakannen.

Günter Grass: Peltirumpu

Tämä onnekas klassikko oli se kirja, johon tartuin ensimmäisenä kesälukemisenani! Ja hups keikkaa, kesä olikin jo ohi, kun sain kirjan luettua tässä pari päivää sitten.

Kirjassa kertoja-päähenkilö makailee mielisairaalan vuoteessa ja odottelee päätöstä jonkinlaisesta oikeudenkäynnistä. Hän kertoo oman elämäntarinansa alkaen lapsuudesta ja päättyen kirjan nykypäivään. Kerronta on lennokasta, mielenkiintoista, mielikuvituksellista ja se täyttää mielestäni maagisen realismin määritelmän. Aina ei voi tietää, mikä onkaan totta ja mikä mielikuvitusta? Entä millainen symboliarvo on kerroituilla tapahtumilla tai vaikkapa erityistaidoilla, mitä kertoja osaa?

Toistaalta tämäkään kirja ei ollut niitä maailman kevyimpiä. Siinä päähenkilö kertoo seikkailuistaan (peltirumpunsa kanssa) toisen maailmansodan molemmin puolin historiallisesti järkyttävien tapahtumien näyttämöllä, kuten esimerkiksi Normandiassa.

Että se sitten niistä kevyistä kesälukemisista saksalaisten klassikkojen parissa...

Syksy Viitasaaren kirjastossa

Tämä syksy kirjastossamme on alkanut vauhdikkaasti. Tai sanotaan, että koulujen alku on tuonut hyllyjen väliin säpinää ehkä hieman uneliaan kesän jälkeen. Kuten monena muunakin syksynä, koululuokat valtaavat kirjaston säännöllisin väliajoin, kun oppilaat tulevat opettajien kanssa lainaamaan pulpettikirjoja. Myös Kirjahirmu-lukudiplomikirjojen kerääminen on alkanut. 

Isomman kanssa kimppaan

Kirjastolaisia työllistää tänä syksynä myös suuri muutos, kun pikku Viitasaari liittyy osaksi isompaa kirjastoverkostoa. Oikein lyhyesti jos asian ilmaisee, niin nyt liitytään Jyväskylän kanssa samaan 
kirjastoverkkoon. 

Tarkemmin

Tarkemmin sanottuna Jyväskylän ja yhdeksän muun kunnan kirjastojen muodostama Aalto-kirjastoverkko, Kepri-kirjastoverkkomme sekä kaksi muuta kirjastoa, Hankasalmi ja Laukaa, muodostavat yhdessä uuden kirjastoverkon. Tässä hässäkässä yhdistetään asiakas- ja kokoelmarekisteri ja vaihdetaan kokonaan uuteen kirjastojärjestelmään. Ja tämän hässäkän takia kirjastot ovat suljettuja koko syyskuun. Säpinää siis riittää, kun himolukijat hamstraavat hyllymetreittäin kirjoja kotiin...

Ohutta & Paksua

Avustaaksemme epätoivoisia lukijoita olemme keränneet ohutta & paksua kirjanäyttelyn kirjaston aikuistenosastolle. Siinä on esillä lukuvinkkejä - sillä nyt jos koskaan kannattaa lainata se oikein paksu romaani, jota ei aikaisemmin ole halunnut ottaa lukemiseksi. Tule sinäkin hakemaan lukemista sulkuviikkojen ajaksi!

Hairahduksia ja himoa keskiajalla

Milja Kaunisto - Synnintekijä

Synnintekijä aloittaa kirjasarjan joka kertoo Olavi Maununpojan vaiheista (Turun piispa vuosina 1450-1460). Tarinan ensimmäisessä osassa kerrotaan Maununpojan nuoruusvuosista. Eletään vuotta 1425 jolloin nuori pappiskokelas saapuu Pariisiin Sorbonnen yliopistoon jatkaakseen opintojaan. Pian Olavi saa huomata, että paheellinen Pariisi on houkutuksia täynnä, eikä edes hurskas kristitty pysty paheelliselta elämältä välttymään. Olavin elämän tärkeäksi vaikuttajaksi nousee ristiriitainen suhde opiskelutoveriinsa Miracle de Servièresiin. Miracle on ranskalainen ylimys ja yliopiston terävämpiä opiskelijoita, hänen älynsä kiehtoo Olavia ja pian myös Miraclen fyysinen olemus saa Olavin tuntemaan kiellettyjä tunteita.

Kun Miracle pyytää opiskelutoveriaan viettämään kesän perintölinnassaan Etelä-Ranskassa, Olavi lähtee, vaikka aavistaa siitä tulevan elämänsä taitekohdan. Kesä Ranskan maaseudulla on löytöretki yltäkylläisyyteen ja intohimoon. Lopulta kesä osoittautuu myös Olavin matkaksi itseensä keskiajan uskonnollisuuden kuristavassa ilmapiirissä ja oman inhimillisen seksuaalisuutensa ristipaineessa.

Kaunisto kuvaa elävästi ja häpeilemättömästi keskiajan ihmisiä oman aikansa riettaassa ja armottomassa Euroopassa. Kerronta on uskottavaa, rehevää ja värikästä. Pitkästä aikaa historiallinen romaani, jota ei olisi malttanutt laskea käsistään. Kaari Utrion vannoutuneena lukijana olen vihdoinkin löytänyt uuden kirjailijatuttavuuden, jonka seuraavaa kirjaa jään odottamaan innolla. 

Ajankohtaista puuhastelua

Olen jokakeväiseen tyyliini tutustunut innolla puutarha- ja käsityökirjoihin. Taas on käsiini sattunut aivan ihania kirjoja, joista napata ideoita sekä puutarhaan kuin myös askarteluun ja tuunailuun. Laitanpa tässä vinkkiä muutamista kivoista harrastekirjoista.

Saila Routio - Puutarha laatikossa
Tässäpä oivallinen kirja puutarhakärpäsen puremalle. Aina ei tarvita suurta puutarhaa jotta voisi nauttia kukista ja satoisasta hyötytarhasta. Oletko miettinyt mitä kaikkea voi kasvattaa viljelylaatikossa, millainen astian tulee olla jotta kasvit viihtyvät ja miten astiaistutuksia hoidetaan? Kirjasta saa vinkit kasvien kasvatukseen ruukuissa, laatikoissa tai vaikkapa rikkinäisessä teekannussa, jopa pystysuoralle seinäpinnallekin voi perustaa viljelmän. Kirjasta löytyy ohjeet kasvilavojen ja viljelyastioiden rakentamiseen sekä apua kasvivalintaan. Tietopitoisten lukujen lomaan on koottu astiaviljelijöiden innostavia haastatteluja: on tomaatinkasvattaja, jonka puutarha on parvekkeella, viiden neliömetrin perunanviljelijä sekä kasvihuonetarhuri, joka rakensi ansariinsa lämpölavan vanhoista ikkunoista. Voin itsekin muutaman vuoden kokemuksella lämpimästi suositella astiakasvatusta.


Malin Nilsson - Puuhaillaan pihalla
Nilssonin kirja keskittyy puutarhan sisustukseen. Puuhaillaan pihalla-kirjassa  ideoidaan kesäkeitaaseen viihtyisyyttä monesta eri materiaalista. Luovuus päästetään valloilleen mm. betonia, rautalankaa, lasia ja kankaita käyttämällä. Kauniit, inspiroivat kuvat saavat luovuuden ja mielikuvituksen lentoon. Olenkin katsonut aivan uudella silmällä vajassa lojuvia vanhoja työkaluja ja piikkilankavyyhtiä. Kirjan inspiroimana pihalleni on syntymässä uusi kasvituki köynnöskrassia varten. Tälläisen kirjan selailu vaikkapa sadepäivän ajankuluna on aivan ihanaa, uusia suunnitelmia syntyy ja vaikka niitä ei välttämättä toteuttaisikaan, kirjan kuvitus saa hyvälle mielelle.


Sarah Moore - Eilispäivän aarteet
Vintagehenkinen askartelukirja on inspiraation lähde kaikille kauniiden esineiden ystäville. Kirjassa esitellään 50 erilaista tuunaustyötä, joissa käytetään monenlaista kodin kaapeista löytyvää materiaalia esim. nappeja, tapettia, kangastilkkuja ja vanhoja kehyksiä. Kirjassa on selkeät teko-ohjeet jokaiselle tuunaustyölle sekä tarvikelista jotta kaikki kyseiseen työhön tarvittava materiaali on helppo ottaa esille ennen askarteluun ryhtymistä. Kirjan lopussa on vinkkejä lahjoista eri tilanteisiin mm. ystävänpäiväksi, vauvalle ja tuliaisiksi, kaikkiin löytyy tietysti ohjeet kirjan sivuilta. Eilispäivän aarteet on ulkoasultaan kuin karamelli, pastellisävyiset sivut ja kauniit kuvat koukuttavat tuunailijan viihtymään kirjan äärellä tuntikausia.

Paratiisi lukupiirissä

Viitasaaren kirjaston lukupiirin seuraava kokoontuminen on 16. päivä toukokuuta 2013 torstaina vanhaan tuttuun aikaan eli vartin yli viisi. Käsittelyssä meillä on tällä kertaa Toni Morrisonin erinomainen kirja nimeltään Paratiisi.

Toni Morrison

Toni Morrisonin "oikea" nimi on Chloe Anthony Wofford, ja kyllä, hän on nainen. Morrison sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1993. Hänen kuuluisin teoksensa lienee nimeltään Minun kansani, minun rakkaani.

"He ampuvat valkoisen tytön ensin."

Kirja alkaa vuodesta 1976, tapahtumapaikkana on Oklaholma, Yhdysvallat. Aseistautunut miesjoukko saapuu entiselle luostarille, jonka asukkaiden epäsiveellisyydestä ja synnillisyydestä he ovat saaneet tarpeekseen. Valkoinen tyttö ammutaan ensin, muiden kohtalo jää auki.

"Naapurit näyttivät ilahtuvan, kun vauvat tukehtuivat."

Tämän hätkähdyttävän alun jälkeen siirrytään Mavis-nimisen naisen tarinaan, vähintäänkin yhtä järkyttävän ensimmäisen lauseen myötä. Jatkossa kerrotaan eri henkilöiden kautta siitä, mikä kärjisti Ruby-kaupunkilaisten miesten ja entisen luostarin naisten välit tähän pisteeseen.

En tosin tiedä voiko sanoa noin, että heidän välinsä kärjistyivät, sillä ainakin noin kolmasosan luettuani eivät luostarin naiset vaikuta kovin aktiivisilta toimijoilta kaupunkilaisia vastaan. Monessa lukemassani arvostelussa puhutaankin esimerkiksi naisten turvakodista, kun puhutaan luostarin asukkaista.

Kirjasta tulee mieleeni joskus lukemani toteamus, että afrikanamerikkalaiset naiset ovat kaksinkertaisesti sorrettuja, ensin ihonvärinsä sitten sukupuolensa takia.

"Don't stare, child"

Ainoa asia, mikä lukukokemuksessa minua häiritsee on suomennos, josta kuultaa alkuperäiskieli lävitse. Kääntäjä on siis suomentanut englannin kielen sanoja lauseina, eikä ajatuksina.

Laitan nyt tähän kaksi esimerkkiä lauseista, joista ylivirkeä intoilija aivoissani huomauttaa. Kyseessä on repliikki: - Älä tuijota, lapsi. Tämä on käännetty sanasta sanaan, alkuperäinen menee näin: Don't stare,  child. Repliikki olisi kenties ollut luontevampaa suomentaa muotoon "älä tuijota" tai "älä pentu tuijota".

Entäs tämä: "Karjan myyntiä vuoden 1958 huippuhintaan säesti tappio osavaltiollisessa kirkonjohtajanvaalissa, koska hän halveksi avoimesti koululaisten istumamielenosoitusta siinä drugstoressa Oklahoma Cityssä." En tiedä miten muut tämän näkevät, mutta minä takerrun sanaan "siinä". Se (that) drugstore Oklahoma Cityssä viittaa johonkin tiettyyn, tunnettuun kauppaan ja siellä tapahtuneeseen mielenosoitukseen. Ehkä suomen kielelle luontevampaa olisi ollut kirjoittaa "siinä tietyssä" tai jättää "siinä" kokonaan pois: "...koska hän halveksi avoimesti koululaisten (kuuluisaa) istumamielenosoitusta Oklahoma Cityn drugstoressa."

Näistä pilkunviilauksista huolimatta kirja on todella hyvä, suosittelen! Oikein mielenkiintoinen, monipolvinen ja ajatuksia herättävä kirja.

Hirnahduksia

  Hirnahduksia on toinen kokoelma Hopsis kopsis polleamus-kirjoituskilpailun runsaasta sadosta. Kilpailun järjesti Maaseudun Sivistysliitto, Suomen maatalousmuseo Sarka ja Maaseudun Tulevaisuus-lehti keväällä 2011. Kilpailun teksteistä koottiin kaksi valloittavaa kirjaa. Kun ensimmäisessä Hevosvoimia-kokoelmassa tarinat painottuivat koskettaviin ja herkkiin kertomuksiin hevosystävistämme, Hirnahdusia-kirjan teksteissä korostuu huumori ja ilo. Kirjan toimittanut Kirsti Manninen toteaakin "tosiasiassa hevoset taitavat usein nauraa hirnahdella meille ihmisille".

Kirja on edeltäjänsä mukaisesti jaettu tarinoiden osalta viiteen eri teemaan, jotka tässä kirjassa ovat; Unohtumattomat, polvenkorkuiset, matkatoverit, ponihullut ja hirnahduksia. Kirja on kuvitettu tyylikkäillä valokuvilla ja Tuomas Mujusen herkillä piirroksilla, jotka luovat kirjaan hevosen tuoksuista tunnelmaa. Tarinoiden kertojien ikä ja sukupuoli tekee kirjasta kiinnostavan vaihtelevan, lukija pääsee tutustumaan nelijalkaisiin ystäviin eri näkökulmista. 

 Hevonen on ihmisen työ- ja harrastustoverina omanlaisensa persoonallisuus, joten sekaannuksia ja erimielisyyksiä ei voi kokonaan välttää. Siitä samasta syystä hassuihin muistoihin sekoittuu ystävän muistelun haikeutta.

Saatana saapuu Moskovaan - mutta miksi?

Totean nyt varsin juhlallisesti, että olen juuri saanut luettua Mihail Bulgakovin erinomaisen kirjan nimeltä Saatana saapuu Moskovaan.

Tämä on näitä paksuja (ja ah niin ihania) klassikkoja, joihin ei uskalleta tarttua, koska ne ovat homeisia, puuduttavia ja tylsiä... eiiiii... vaan:

Fantasiaa!

Saatana saapuu Moskovaan, alkuperäiseltä nimeltään Mestari ja Margarita, on hullunkurinen fantasia, pureva satiiri, romanttinen kertomus, hupaisa komedia ja kaiken lisäksi vielä realistinen tarina erään Nasaretissa syntyneen miekkosen ja hänen tuomitsijansa hetkistä joskus pääsiäisen aikaan, noin 2000 vuotta sitten.

Valitse siitä!

Kirja muodostuu siis kahdesta erilaisesta tarinasta. Siinä seikkaillaan Moskovassa, no niin, Saatanan seurassa. Tähän maailmaan liittyy myös Mestarin ja Margaritan vaiheikas rakkaustarina. Sitten kirjassa kuvataan myös Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen kohtaamista Jerusalemissa.  

Tarina alkaa

Kirja kuitenkin alkaa varsin pahaa-aavistamattomasti Patriarkan lammilta, Moskovasta. Siellä kaksi kaverusta, Berlioz ja Bezdomnyi ajautuvat mielenkiintoiseen keskusteluun tuntemattoman henkilön kanssa. Ja sen jälkeen sekä Bezdomnyin elämässä että kirjan muiden päähenkilöiden elämässä alkaa tapahtua sitä tahtia, että lukija ei meinaa pysyä perässä.

Fantasian sävyttämää huumoria

Mielestäni parasta antia kirjassa on Moskovaan keskittyvä, fantasianomainen ja ajatukset aivan uusiin ulottuvuuksiin räjäyttävä huumori ja satiiri. Lukiessa ei voi muuta kuin hymyillä itsekseen, että nyt sitten mennään juonen mukana tuohon suuntaan. Ja miten se nyt tällaisen jutun tähän keksikään! 

Mielikuvituksellista realismia

Tälle mielenkiintoisena vastapainona on realistinen kuvaus Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen ajasta. Kun aika alkumetreillä kertomus hypähtää noin 2000 vuotta taaksepäin, olisin halunnut jatkaa nykypäivässä (eli Moskovan 1930-luvussa). Kävi kuitenkin niin, että kun tämä osa vuorostaan katkesi, odotin jo innokkaasti tarinalle jatkoa. Ja huomatkaa, tämä siitä huolimatta, että kun tarinassa esiintyy Pontius Pilatus, Golgata ja Jeesus, voi jotenkin arvailla, miten siinä käy. 

Ja niin, miksi Saatana saapui Moskovaan? Vastauksen siihen antaa teille Margarita.

Muistattehan vielä Beth Revisin kirjan Matka alkaa?

Tämä IHANA nuorten tieteisfantasiaseikkailu on saanut jatkoa, vihdoinkin!

Miljoona aurinkoa jatkaa Amyn ja Seuraajan (rakkaus)tarinaa. Kaksikko on uusien haasteiden edessä: Seuraajan mieltä painavat aluksen ongelmat ja hupenevat ruokavarat.

Amy puolestaan miettii sitä, pystyykö hän ikinä elämään avaruudessa onnellisena, ilman oikeaa auringonvaloa ja vaikkapa autolla ajamista stereot täysillä? Maaperän tuntua jalkojen alla?

Amyn ja Seuraajan suhde on myös koetuksella. Voiko toista rakastaa vain siksi, ettei ketään muuta ole? Varsinkin sen jälkeen, mitä Amylle edellisessä osassa paljastui...

Suosittelen kaikille Twilightin (ja seuraajien) ystäville!

Vietämme luontoviikkoa 11.-17.2.2013

Luonto- ja ympäristöviikon aikana Viitasaaren kirjastossa voi suorittaa 4H-yhdistyksen esille laittaman luontopolun. Polku mutkittelee kirjastossa sisältäen tehtävärasteja, joissa mm. lajitunnistusta. Polun suorittaneiden kesken Viitasaaren 4H-yhdistys arpoo palkintoja. Kannattaa osallistua luontoseikkailuun ja kokea Suomen monimuotoinen luonto mukavasti kirjaston suojissa.

Luonto- ja ympäristöviikolla esillä on myös muuta luontoon liittyvää. Luontokuvia meiltä ja muualta näyttely, luontoliiton materiaalia ja ristikon ystäville jälkiristikko. Aikuisten puolelta löytyy myös ympäristölehteä mukaan otettavaksi.

Lainan päivänä alkanut kirjojen ja lehtien poistomyynti on käynnissä kirjaston näyttelytilassa, edullisten löytöjen tekemiseen on siis erinomainen mahdollisuus. Muistutan samalla 16.2. saakka olevasta Jules Verne- kilpailusta, johon osallistuneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja. Lapsille on aiheeseen liittyvä piirustustehtävä. Tervetuloa osallistumaan ja viihtymään kirjastossa!

  

Tiesitkö...että kirjastolla toimii Lukupiiri?

Kirjaston lukupiirissä

syksyn 2012 aikana luettuja kirjoja:

Maarit Verronen: Karsintavaihe

Yann Martel: Piin elämä

Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut

Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni

Sanojen alamainen (toim. Saska Saarikoski)

Keväällä 2013

Ulla-Lena Lundbergin tuotanto (Finlandia palkinto romaanista Jää)
Emily Brontë: Humiseva harju (NYT)
Sofi Oksanen: Puhdistus
F.M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Toni Morrison: Paratiisi