Lyhyet kirjavinkit

Kirjastoviikon teemaan liittyen vinkkaan tietokirjapuolelta seuraavia:

Örnberg Anna - Ideoi ja toteuta kotoisa maalaistyyli
Monipuolinen opas luoville tekijöille ja kekseliäille kierrättäjille. Upeat, innostavat kuvat. Ideoita riittää toteutettavaksi monesta eri materiaalista. Askartelusta ja tuunaamisesta pitävän kannattaa ehdottomasti tutustua tähän opukseen. Havainnolliset ohjeet.

Heikkilä Tarja - Risuja ja rautalankaa
Askartelua ekologisesta ja edullisesta materiaalista, joka on jokaisen saatavilla. Ohjeissa esitellään niin helppoja kuin vaativampiakin risuteoksia kransseista isoihin puutarhakoristeisiin. Risu vääntyy moneksi.

Stevenson, N.J. - Muodin vuosikymmenet 1800-luvulta nykypäivään
Kirja käy läpi niin naisten ja miesten muodin kuin asusteetkin, esittelee muoti-ilmiöt ja muodin poliittisen ja yhteiskunnallisen taustan, unohtamatta muotisuunnittelijoita ja -vaikuttajia. Ihmeteltäviksi tuodaan catwalkien haute couture, valmisvaatteet ja katumuodin oikut. Kirjan kuvitus koostuu muotokuvista, asukokonaisuuksista ja elokuvista poimituista kuvista. Mielenkiintoinen kirja kaikille muodista ja pukeutumisen historiasta kiinnostuneille. "Jokainen sukupolvi nauraa vanhalle muodille, mutta seuraa tunnollisesti uutta."

Puukko Raija & Koivumäki Marjo - Hyvän mielen puutarha
Puutarhakirja jonka keskeinen sanoma liittyy ympärillämme olevien mahdollisuuksien tiedostamiseen. Innostaa käyttämään jo olemassa olevaa materiaalia puutarhan rakentamiseen. Elämäntapana yksinkertainen ja kierrätetty arki avaa aistit luovuuden puutarhaan. Kaunis kuvitus, josta huokuu ihana, kiireetön tunnelma. Oma suosikkini puutarhakirjoista, joita näin keväällä tulee kahlattua läpi urakalla.

Vireaho Johanna & Tammikari Sari - Muistojen korut
Kirja antaa kekseliäitä vinkkejä kuinka tehdä persoonallisia koruja yllättävistäkin materiaaleista.  Kirjassa esitellään viitisenkymmentä innostavaa koruohjetta, joista voi hakea inspiraatiota omaan koruaskarteluun. Materiaaleina käytetään mm. kolikoita, palapelinpaloja, avaimia, matkamuistoja ja simpukoita. Tekniikkaosio perehdyttää korunosien valmistamiseen ja työvälineisiin.
 

Kirjan ja ruusun päivän tunnelmia

Kirjan ja ruusun päivä hurahti nopsaan Putaalla. Normaalit aamutoimet, vielä loppusilaukset kaffipöytään ja ovet auki. Asiakkaita kävi koko päivän tasaiseen tahtiin,  kävijätulva tuli juuri ennen Not So Sosialin esiintymisen alkua. Mukavaa, että kuulijoita riitti, sillä NSS esiintyi todella mallikkaasti. Bändi heitti reilun puolentunnin setin ja sai ansaitut innokkaat abloodit. Livemusiikkia ei useasti kuule kirjastossa, joten harvinaista herkkua oli tarjolla Pihtiputaalaisille. Pieneksi palkkioksi ohjelmanumerosta bändiläisille tarjottiin kirjaston toimesta hiukopalat paikallisessa pizzeriassa. Lisäksi Kirjan ja ruusunpäivän kunniaksi Kukka-Pibea ja Kukka-soppi sponssasivat esiintyjille ja kirjastonväelle kauniit ruusut. Kiitos! Tavalliset kirjastotoimet jäivät tältä päivältä vähiin lainaustiskiä lukuunottamatta, mutta jatketaan niitä sitten huomenna.

Kahvihuolto pelasi, pulla oli maistuvaa, tunnelma iloinen ja asiakkaita riitti, joten voinemme pitää päivää hyvin onnistuneena. Viikko jatkuu kirjastoviikon merkeissä, teemana tietokirjallisuus. Teeman ympärille liittyvät myös kirjastoviikon kilpailut, joihin odottelemme vastaajia.

Loppukevennykseksi lainaus Joka naisen niksikirjasta (vuodelta 1952), ohjeet kuinka tunnistaa aidon ja väärennetyn kahvin. "Kylmässä vedessä painuu väärennetty kahvi pohjaan, mutta aito pysyy veden pinnalla".   Tarjoilimme tänään aitoa kahvia. :-)

Lauantain hajamietteitä

Ulkona on aivan surkea takatalvi. Niinpä oma lauantaivuoro kirjastossa on aivan kohdallaan. Onneksi asiakkaitakin riittää. Olisiko niin, että kun tympeä harmaus vaan jatkuu, on lähdettä sittenkin liikkeelle - kirjastoon.

Maanantaina 23.4. on Kirjan ja Ruusun päivä ja koko päivä on täynnä ohjelmaa. Lisäksi jokaisella pöydälle on koottu näyttelyt, aiheena tietokirjallisuus. Kokosin äsken viimeisen - elämäkerroista. Eräänlaista tietoa sekin, elämänkokemusta. Elämänkokemustietoa.

Viimeaikoina olen lukenut kirjoja lähinnä junassa. Hykertelin tyytyväisenä, kun luin Mika Waltarin Yksinäisen miehen junaa. Huomasiko kukaan, hymyilikö?

Waltarista valmisteilla vinkki, samoin myös Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -teoksesta, joka nyt junalukemisena. En vielä tiedä mitä siitä pidän.  Kirjaan tarttumista ohjasi eri lähteistä tullut ylistys, se vaikuttaa odotuksiin. Toistaiseksi teksti jaksaa viedä eteenpäin, vaikka huumori onkin erilaista, mihin on tottunut.

Hyörinää Putaalla kirjastoviikon alla

Perjantai oli kuumeista Kirjan ja ruusun päivään sekä kirjastoviikkoon valmistautumista. Kilpailutehtäviä laadittiin ja tulosteltiin, hyllyjä, pöytiä ja kirjoja siirrettiin kirjastosalista kahvituspisteen tieltä. Maanantaina esiintyvälle NSS-bändille raivattiin esiintymistila. Keittiö varustettiin kahvitarjoilua varten ylimääräisillä keittimillä, mehupiste ja pullan leikkuupaikka mahdutettiin myös pikkuruiseen keittiötilaamme. Kirjastoviikon julisteet vielä oviin ja melko valmiilta päivän päätteeksi näytti, joten hyvillämielin voi maanantaina kirjastolle palailla.

Havereiltakaan ei aina täysin välty kirjastotyössä. Keräsin siirtolaina-aineistoa vietäväksi Sopukkaan ja Veteraanitalolle. Kärrätessäni kirjoja yläkertaan käsittelyä varten, täysinäinen kirjakärry tökkäsi liuskassa ja kaatui kirjoineen nilkkani päälle. Mojovasti sattui ja tähtiä vilkkui silmissä (ei kuitenkaan viidakon tähtösiä). Loppupäivä kuljettiin sitten jomottavan jalan kanssa. Onneksi se ei pahemmin tahtia haitannut, kaikki hommat tuli tehtyä.

Vielä muistutus Kirjan ja ruusun päivän 23.4. ohjelmasta Pihtiputaan kirjastolla:
 Kahvitarjoilu klo 12.00-18.00, Not So Sosial-bändi esiintyy klo 15.00 alkaen. Kilpailuja, joihin osallistuneiden kesken arvotaan palkintoja. Nähdään kirjastolla! Tervetuloa!

Klassikkovinkkauksen ongelmia

Tämän homman tarkoitus oli yksinkertainen:

1) valitse kirja
2) lue kirja
3) rakenna vinkki
4) vinkkaa kirjaa

Valitsin Timo Mukan Tabun, luin sen ja pidin siitä. Mutta en taida kirjaa vinkata, en ainakaan nuorille. Miksi? Siksi, että kirja kertoo

pedofiliasta


siis siitä, että aikuinen käyttää seksuaalisesti hyväksi lasta. Siitä kertomuksen nimi; tabu on jotakin moraalisesti paheksuttavaa ja niin kamalaa, että siitä ei edes puhuta.

Mukan kirjassa Kristus-Perkele ei pysty kahlitsemaan haluaan, kun 13-vuotias Milka osoittaa kiinnostusta häntä kohtaan.

Teksti ei moralisoi, eikä tuomitse, se ei asetu kenenkään puolelle vaan kertoo tapahtumista niin kuin ne ovat. Milkan ihastus ja hullaantuminen aikuiseen mieheen kerrotaan Milkan näkökulmasta, niinpä romaania voisi lukea vallan mainiosti rakkaustarinana. Vähän kummallisena, mutta kuitenkin rakkautena kahden ihmisen välillä.

Tällä tavalla en halua kirjaa missään nimessä vinkata. Siitähän saisi sen käsityksen, että koko homma on okei! Vaan kun se ei ole! Kyseessä ei ole kaksi aikuista ihmistä, jotka rakastuvat, vaan aikuinen ja lapsi. Aikuinen käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen. Tässä tilanteessa vastuu on aina aikuisella ja se tarkoittaa kieltäytymistä. Se ei vaan ole oikein, ei moraalin eikä lain mukaan.

Tietysti kirjallisuuden (ja todellisuuden) pedofiilit pitävät omaa toimintaansa nimenomaan rakkautena. Mieleeni tuleekin heti monia pedofiliasta avoimesti kertovia kirjoja, kuten suomalaisten kirjailijoiden On rakkauten ääretön ja Mesimarjani, pulmuni, pääskyni. Näissä kirjoissa pedofilia-teeman lisäksi käsitellään uskonnollisuutta, kuten Mukan romaanissa. Milkan kuvailee tunteitaan uskonnollissävytteisesti ylen hurmioituneena.

Yksi mielenkiintoinen pedofiliasta kertova kirja on mielestäni kuitenkin erinomainen vertailukappale Mukan Tabulle. Se on yhdysvaltalaisen emigranttikirjailija Vladimir Nabokovin tunnetuin teos: Lolita. Siinä missä Tabu "vain" kertoo tapahtumista kuten ne ovat, Lolitassa on vahva kertojaääni, joka minä-muotoisesti manipuloi tarinaa sellaiseksi kuin haluaa. Emme tiedä 12-vuotiaan Doloresin tunteista mitään, kertoja Humbert Humbert muuttaa jopa tytön nimenkin itselleen sopivammaksi. 

Lisäksi teksti on kerrassaan huumavan miellyttävää ja kaunista; alliteraatio ja loppusoinnut, huumori ja kielen kauneus hämäävät ja saavat uskomaan, että keski-ikäinen Humbert Humbert totta tosiaan rakastaa omaa pikku Lolitaansa.

Ikävä kyllä Lolita olisi pakko lukea englanniksi, mikäli aikoisi nauttia kielen kauneudesta näinkin yököttävässä aiheessa. Näin alkaa Nabokovin kirja Lolita, koittakaapa lausua ääneen:

"Lolita, light of my life, fire of my loins. My sin, my soul. Lo-lee-ta: the tip of the tongue taking a trip of three steps down the palate to tap, at three, on the teeth. Lo.Lee.Ta."

Suomeksi tämä ei aivan toimi:

"Lolita, elämäni valo, kupeitteni tuli. Minun syntini, minun sieluni. Lo-li-ta: kolme kertaa kielen kärki hypähtää kitalaelle ja koskettaa kolmannella hampaita. Lo.Lii.Ta."


Vaikka Humbert Humbert kuinka vakuuttaisi rakastavansa tyttöä, kyse on pedofiliasta, aivan samoin kuin Mukan sinänsä neutraalissa tekstissäkin.

Voisiko Tabua siis vinkata kertomalla heti, että tämä kirja kertoo pedofiliasta ja kertoa siihen heti perään, mitä se tarkoittaa ja selittää että se on aina väärin, jos aikuinen harrastaa seksiä lapsen kanssa. Kertoa ikärajoista, laista ja moraalista. Varoitella lukukokemuksesta. Ei pidä ajatella, että se on rakkautta.

Tähän ajatukseen kaatuu koko vinkkauksen rakentaminen. En mitenkään halua kertoa näin inhottavasta asiasta kenellekään. Enkä tiedä miten sen tekisin.

Tässä miten aloin hahmotella vinkkiä:


Timo Mukka: Tabu

Tämä kirja on lyhyt ja tiivis kertomus Milkasta. Milka on 13-vuotias tyttö, joka asuu köyhässä maalaistalossa yhdessä äitinsä kanssa, ajankohtana on pohjois-Suomi 1910-20-lukujen taitteessa.

Tabu tarkoittaa moraalisesti jotakin tuomittavaa asiaa, asiaa joka ei ole oikein, jota ei ole oikein tehdä ja josta vaietaan.

Koska Milkan isä on kuollut, he tarvitsevat heinätekoon apua kylän miehiltä. Heitä tulee auttamaan sen niminen mies kuin Kristus-Perkele."

Tähän se sitten jäi. Olkoon Tabu aikuisille mielenkiintoinen kuvaus Milka-tytöstä ja pahasta Kristus-Perkeleestä. Jääkööt nuoremmille tabuksi.