Ihan liekeissä – vau mikä kirja! (Jessica Schiefauer: Pojat)

Kun aloin lukemaan tätä kirjaa, totesin ensin, miten hienosti se alkaa.

Ensin lyhyt eräänlainen omistuskirjoitus: Tarina kerrotaan niille, jotka uskaltavat nähdä –  niille, jotka lukevat, pitävät lukemisesta ja ajattelevat lukemaansa.

Sitten alkulukujen rakenne: Ensimmäisessä lyhyessä luvussa ilmeisestikin aikuinen Kim saa puhelun ystävältään Bellalta vuosien takaa. Hänen on tultava tapaamiseen, kolmas nuoruuden ystävä Momo on jo tulossa. Ei kerrota mistä on kysymys, vaan jatketaan esittelemällä nämä kaksi muuta tyttöä omissa luvuissaan limittäin nykyhetken kanssa.

Kerronta siirtyy lapsuuden ja nuoruuden rajamaille: epämiellyttävään teini-ikään. Silloin seisoskellaan koulun käytävillä ja etsitään turvaa ystävistä.

Ja sitten kirjoittamiini muistiinpanoihin ilmaantuu aika lailla kirosanoja ja huutomerkkejä. En meinaa pysyä nojatuolissa, on selattava kirjaa alkuun ja takaisin siihen missä olen menossa, ja huutomerkkien ja ällistyksestä kertovien isojen kirjainten käyttö lisääntyy mitä pidemmälle tarinaan imeydyn. Nerokasta! Ei voi olla totta!

Sitten on vaan luettava. Koko. Kirja. Heti.

Raapustin siis muistiinpanoja samalla kun luin, jotta pystyn rakentamaan edes jotenkin järkevän blogitekstin tai kirjavinkin. Joten siis tämä blogiteksti, niin, siis, tarkoitan, kirja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ja voin suositella sitä ihan kaikille maailman ihmisille, joita lukeminen kiinnostaa. Erityinen kohderyhmä voisi olla noin yhdeksäsluokkalaiset ja sitä vanhemmat nuoret, jotka tuskailevat ah niin ihanan teini-iän kynsissä. Kirja jää mietityttämään, ilahduttamaan ja vihastuttamaan.

Tästä on muuten tulossa elokuva syksyllä 2015.

Seita

Matti Karjalaisen kirjavinkit Viitasaarella

Tällä viikolla Viitasaaren kirjastolla on ollut ilo ja kunnia tarjota kirjavinkkausta kaikille yläkoululaisille.

Tässäpä vallan mainion Matti Karjalaisen kirjavinkit:

Romaanit

Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää
Belinda Bauer: Hautanummi

Robin Benway: Bonusraita

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

Bernard Cornwell: Azincourt
Andy Dougan: Kiovan Dynamon kunnia

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen

Kat Falls: Veden alla

Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja

Neil Gaiman: Hautausmaan poika
Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa

Manfred Gregor: Silta

Johan Harstad: Darlah – 172 tuntia kuussa

James Herbert: Rotat
Dan Höjer: Suudellaan

David Klass: Ette te minua tunne

Siri Kolu: P.I. – Pelko Ihmisessä
Walter Lord: Titanicin kohtalonyö                  

Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13 ½ elämää
Michael Morpurgo: Sotahevonen

Joanna Nadin: Hanki elämä, Rachel Riley
Naurava kummitus

Mikael Niemi: Aivot pellolle
Naomi Novik: Kuninkaan lohikäärme

Mal Peet: Maalivahti
Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon

Terry Pratchet: Noitasiskokset

Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta

Terhi Rannela: Taivaan tuuliin

Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä
Philip Reeve: Kävelevät koneet (Kulkukaupunkien kronikka)
Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja, 1)

Ruta Sepetys: Harmaata valoa
Alex Scarrow: Time Riders

Salla Simukka: Jäljellä            

Salla Simukka: Viimeiset

Holly Smale: Geek Girl           

Bram Stoker: Dracula

Leonie Swann: Murha laitumella
John Wyndham: Triffidien kapina

Kate Thompson: Yön eläjä
Bianca Turetsky: Muotimatkaaja Titanicin kannella
Rick Yancey: 5. Aalto

Sarjakuvat

J.P. Ahonen: Perkeros

Arne Bellstorf: Baby’s in Black

Berck: Kovaa peliä Chicagossa

Jeffrey Brown: Darth Vader ja poika / Darth Vader ja pikku prinsessa
Juan Diaz Canales: Blacksad – Valkoinen valtakunta
Jean-Michel Charlier: Miraget Välimerellä

Tuuli Hypén: Nanna

Young Kim: Houkutus: sarjakuvasovitus

Robert Kirkman: The Walking Dead

Manu Larcenet: Maallemuuttajat

Jeff Loeb: Batman – Pitkä pyhäinpäivä

Luke Skywalker – Galaksin viimeinen toivo
Alan Moore: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga  1

Alan Moore: Helvetistä osa 1
Keiji Nakazawa: Hiroshiman poika

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Stephan Pastis: Helmiä sioille

P. Craig Russell: Coraline

Charles M. Schulz: Tenavat

Jerry Scott: Jere

Shokki: värjyvää vampyyriviihdettä

Jeff Smith: Luupäät

Art Spiegelman: Maus

Tiitu Takalo: Kehä

Bryan Talbot: Grandville
Yann: Huuhkaja, osa 1

 Ja tässäpä vallan mainio Matti itse:

Kökön kätkö ja pieleen mennyt dinosauruskirja

Kökkökö kätkö?

Ei suinkaan, vaan Hanna Kökön kirja Kätkö! Kirja kertoo kuudesluokkaisesta Manusta, joka harrastaa geokätkeilyä. Siitä siis kirjan nimi. 

Kesällä Manu pääsee vihdoin eroon ärsyttävistä luokkakavereista ja tyhmistä opettajista. Vielä tyhmempää äitiä pääsee onneksi pakoon metsään etsimään uutta geokätköä. Metsästä löytyy myös mustatukkainen tyttö nimeltä Helmi, jonka kanssa on yllättävän helppo jutella kaikenlaisista asioista, esimerkiksi äidin uudesta miesystävästä.

Mutta mikä on Helmin salaisuus?

Kirja löytyy täältä. Suosittelen etenkin viitos-kuutosluokkalaisille ja seiskoille.

Surullistakin surullisempi

Ajatuksena oli myös, että kirjoittaisin vinkin kirjasta nimeltä Johannes ja Jura. Kirja on hyvin houkuttelevan näköinen, sillä kannessa on dinosauruksen kuva ja takakannessa kerrotaan, että Jura on maailman ainoa elävä dinosaurus. Mikäpäs se parempi vinkkauskirja pojille?

Mutta kuinkas kävikään... Aloin muotoilla vinkkiä seuraavasti:

"Entä jos löytäisit elävän dinosauruksen?
Näin käy päähenkilölle Kirsti Ellilän kirjassa Johannes ja Jura. 
Jura on brachiosaurus ja hän painaa kymmeniä tuhansia kiloja. Pituutta hänellä on kaksikymmentäviisi metriä. Koska hän on niin iso, kaikki (etenkään aikuiset) eivät välttämättä näe häntä.
Jura on harvinainen dinosaurus myös siksi, että hän osaa syödä styroksirasioiden ja pizza-laatikoiden lisäksi myös suruja. Jura onkin eräänlainen surumagneetti.---
Eräänä syksyisenä yönä Jura näkee kaksikin surullista poikaa. --- Kallen isä ja sisko ovat surun murtamia, sillä lasten äiti on kuollut. ---
Kirja löytyy täältä."

Sitten erehdyin lukemaan kirjan kannesta kanteen.  Tai, melkein takakanteen, sillä loppuhuipennuksen tienoilla kyyneleet alkoivat tippua silmistäni ja päätin, että tästä kirjasta EI voi tehdä blogikirjoitusta, sillä se on liian surullinen.

En siis voi suositella tätä kirjaa kenellekään. Se on kyllä lämminhenkinen ja jollakin tavalla myös lohduttava, ilman muuta vaikeuksista päästään yli ja ystävyys saattaa löytyä kummallisista yhteyksistä. On siinä myös huumoria. Jos ajatellaan vaikka sitä, millä tavalla kymmenien tuhansien kilojen painoinen dinosaurus saa palautettua pulloja automaattiin...

Kirjoja läheisen ihmisen kuolemasta tarvitaan tietysti. Mutta minun ei ole pakko kirjoittaa niistä mitään tähän blogiin!

Kirjaston kesänäyttelyt ja nuorten uutuudet

Kesälomakausi on pyrähtänyt käyntiin myös kirjastossa. Tarkoittaa sitä, että Vinski on kasannut itselleen metrikaupalla hyvää lukemista kotiin. Mutta ei hätää, kyllä hyllyihinkin jäi vielä paljon luettavaa!

KesäHesa

Aikuisten osastolle on mitä ilmeisemmin suunnitteilla Helsinki-aiheinen näyttely. Päättelen tämän nerokkaasti siitä, että näyttelykärryssä oli valmiina Helsinki-aiheisia kirjoja ja kuvia. Pieni googlettaminen paljastaa, että on Helsingin 200-vuotispääkaupunkivuosi. (Äidinkielenopettajat hiljaa siellä!)

Karvakaverit

Pienemmällä pöydällä aikuisten osaston uumenissa on karvakaverinäyttely. Kissoja, koiria ja muutama hevonen myös. Yllätin itsenikin päällystämällä näyttelypöydän pöytälaatikon pohjille säästetyillä eläinaiheisilla julisteilla.

Ihmisystävät

Nuorten puolelle on meidän oivallinen nuoremme tehnyt mielenkiintoisen näyttelyn ystävyydestä. Löytyy ystävyys-aiheisia kirjoja ja elokuvia piristävän somistuksen keskeltä.


Nuorten vinkkejä

Uutuushärveliin nuorten puolelle on putkahtanut kaksi mielenkiintoista kirjaa, jotka täytyy syksyn saapuessa ottaa haltuun ja vinkata, mikäli tätä toimintaa vielä jatketaan.

Puolalainen äiti!

Puolalainen äiti -kirja kuuluu SiskoDisco sarjaan ja se kertoo 16-vuotiaan Alicjan pieleen menevästä kesälomasta, kun äidin puolalainen suku ryllähtää kylään. Takakannen perusteella oivan herkullinen tarina!

Rasisti?

Kalle Veirron Leiri-kirja kertoo ysiluokkalaisesta Santusta, joka iskee turpaan tummaihoista koulukaveriaan. Tämän seurauksena Santtu joutuu kesäleirille jonnekin jumalanseläntaakse muiden vastaavasti rikkoneiden nuorten kanssa. Koukku on siinä, että kaikki leirillä ei olekaan kuten kuuluisi olla. Mitä muut nuoret ovat tehneet?

Nämä kirjat löytyvät ainakin toistaiseksi uutuushärvelistä täältä Viitasaaren kirjastolta.

Klassikkovinkkauksen ongelmia

Tämän homman tarkoitus oli yksinkertainen:

1) valitse kirja
2) lue kirja
3) rakenna vinkki
4) vinkkaa kirjaa

Valitsin Timo Mukan Tabun, luin sen ja pidin siitä. Mutta en taida kirjaa vinkata, en ainakaan nuorille. Miksi? Siksi, että kirja kertoo

pedofiliasta


siis siitä, että aikuinen käyttää seksuaalisesti hyväksi lasta. Siitä kertomuksen nimi; tabu on jotakin moraalisesti paheksuttavaa ja niin kamalaa, että siitä ei edes puhuta.

Mukan kirjassa Kristus-Perkele ei pysty kahlitsemaan haluaan, kun 13-vuotias Milka osoittaa kiinnostusta häntä kohtaan.

Teksti ei moralisoi, eikä tuomitse, se ei asetu kenenkään puolelle vaan kertoo tapahtumista niin kuin ne ovat. Milkan ihastus ja hullaantuminen aikuiseen mieheen kerrotaan Milkan näkökulmasta, niinpä romaania voisi lukea vallan mainiosti rakkaustarinana. Vähän kummallisena, mutta kuitenkin rakkautena kahden ihmisen välillä.

Tällä tavalla en halua kirjaa missään nimessä vinkata. Siitähän saisi sen käsityksen, että koko homma on okei! Vaan kun se ei ole! Kyseessä ei ole kaksi aikuista ihmistä, jotka rakastuvat, vaan aikuinen ja lapsi. Aikuinen käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen. Tässä tilanteessa vastuu on aina aikuisella ja se tarkoittaa kieltäytymistä. Se ei vaan ole oikein, ei moraalin eikä lain mukaan.

Tietysti kirjallisuuden (ja todellisuuden) pedofiilit pitävät omaa toimintaansa nimenomaan rakkautena. Mieleeni tuleekin heti monia pedofiliasta avoimesti kertovia kirjoja, kuten suomalaisten kirjailijoiden On rakkauten ääretön ja Mesimarjani, pulmuni, pääskyni. Näissä kirjoissa pedofilia-teeman lisäksi käsitellään uskonnollisuutta, kuten Mukan romaanissa. Milkan kuvailee tunteitaan uskonnollissävytteisesti ylen hurmioituneena.

Yksi mielenkiintoinen pedofiliasta kertova kirja on mielestäni kuitenkin erinomainen vertailukappale Mukan Tabulle. Se on yhdysvaltalaisen emigranttikirjailija Vladimir Nabokovin tunnetuin teos: Lolita. Siinä missä Tabu "vain" kertoo tapahtumista kuten ne ovat, Lolitassa on vahva kertojaääni, joka minä-muotoisesti manipuloi tarinaa sellaiseksi kuin haluaa. Emme tiedä 12-vuotiaan Doloresin tunteista mitään, kertoja Humbert Humbert muuttaa jopa tytön nimenkin itselleen sopivammaksi. 

Lisäksi teksti on kerrassaan huumavan miellyttävää ja kaunista; alliteraatio ja loppusoinnut, huumori ja kielen kauneus hämäävät ja saavat uskomaan, että keski-ikäinen Humbert Humbert totta tosiaan rakastaa omaa pikku Lolitaansa.

Ikävä kyllä Lolita olisi pakko lukea englanniksi, mikäli aikoisi nauttia kielen kauneudesta näinkin yököttävässä aiheessa. Näin alkaa Nabokovin kirja Lolita, koittakaapa lausua ääneen:

"Lolita, light of my life, fire of my loins. My sin, my soul. Lo-lee-ta: the tip of the tongue taking a trip of three steps down the palate to tap, at three, on the teeth. Lo.Lee.Ta."

Suomeksi tämä ei aivan toimi:

"Lolita, elämäni valo, kupeitteni tuli. Minun syntini, minun sieluni. Lo-li-ta: kolme kertaa kielen kärki hypähtää kitalaelle ja koskettaa kolmannella hampaita. Lo.Lii.Ta."


Vaikka Humbert Humbert kuinka vakuuttaisi rakastavansa tyttöä, kyse on pedofiliasta, aivan samoin kuin Mukan sinänsä neutraalissa tekstissäkin.

Voisiko Tabua siis vinkata kertomalla heti, että tämä kirja kertoo pedofiliasta ja kertoa siihen heti perään, mitä se tarkoittaa ja selittää että se on aina väärin, jos aikuinen harrastaa seksiä lapsen kanssa. Kertoa ikärajoista, laista ja moraalista. Varoitella lukukokemuksesta. Ei pidä ajatella, että se on rakkautta.

Tähän ajatukseen kaatuu koko vinkkauksen rakentaminen. En mitenkään halua kertoa näin inhottavasta asiasta kenellekään. Enkä tiedä miten sen tekisin.

Tässä miten aloin hahmotella vinkkiä:


Timo Mukka: Tabu

Tämä kirja on lyhyt ja tiivis kertomus Milkasta. Milka on 13-vuotias tyttö, joka asuu köyhässä maalaistalossa yhdessä äitinsä kanssa, ajankohtana on pohjois-Suomi 1910-20-lukujen taitteessa.

Tabu tarkoittaa moraalisesti jotakin tuomittavaa asiaa, asiaa joka ei ole oikein, jota ei ole oikein tehdä ja josta vaietaan.

Koska Milkan isä on kuollut, he tarvitsevat heinätekoon apua kylän miehiltä. Heitä tulee auttamaan sen niminen mies kuin Kristus-Perkele."

Tähän se sitten jäi. Olkoon Tabu aikuisille mielenkiintoinen kuvaus Milka-tytöstä ja pahasta Kristus-Perkeleestä. Jääkööt nuoremmille tabuksi.

Perusjuttuja

Tämä maanantai alkoi vauhdikkaasti, sillä kirjastoa on pidettävä pystyssä kahden hengen voimin ainakin tämä ja mahdollisesti seuraavakin päivä. Tarkoittaa sitä, että juuri mihinkään kuin PERUSjuttuun ei ole aikaa. Ja perusjuttuhan kirjastossa on tietysti asiakaspalvelu. Se näkyvin osa siitä on lainaus-palautus-tiskissä istuminen, mutta tietysti kaikki työ mitä täällä teemme, liittyy siihen.

Olen nyt PERUSvalmistautunut takahuoneessamme palvelemaan seiskaluokkalaisia asiakkaita, jotka saapuvat ensi viikolla tiedonhaun opetukseen ja kuulevat siinä samalla lukuvinkkejä. Tarkoittaa sitä, että istun ja tuijotan noin kahden metrin pituista kirjariviä ja yritän valita niistä jonkinlaista kokoomaa. Olen kyseiset kirjat lukenut, kotona tietysti, tehnyt niistä muistiinpanoja ja miettinyt mitä niistä kertoisin. Nyt pitäisi hahmottaa kirjojen erilaisuus ja kiinnostavuus, esimerkiksi minkälainen paletti sopisi paljon lukeneille seiskaluokkalaisille?

Jatkopohdinnat, viimeset kirjavalinnat ja -tilaukset Kimppakirjastosta teen myöhemmin, kohta on kiiruhdettava omalle vuorolle sinne näkyvään PERUSpalveluun. Eli kärsivällisyyttä ihmiset, tiskillä tänään vain yksi virkailija!

Lukupäiviä kotona

Tuli lisätöitä - kivaa! Tarkoitan: maaliskuun alussa lisää innokkaita seiskaluokkalaisia saapuu kirjastoomme (Viitasaarella) opettelemaan tiedonhakua ja kuulemaan kirjavinkkejä. Siksi siis luen vielä uusia kirjoja, joista rakentelen vinkit.

Klassikoita

Myös klassikkokirjavinkkauslista (mikä sana..) on tekeillä ja osa näistä mukaansatempaavista romaaneista, runoista ja näytelmistä on kannettu kotiin. Nautin jo valmiiksi siitä, että saan lukea lisää klassikoita. Nii-in, tällainen hulluus täällä!

Muitakin kirjoja

Ihan hölmöä, näyttelyssä olleita työkavereiden vinkkejäkin pitäisi jossakin välissä ennättää lukea. Samoin uutuuksia pukkaa sitä tahtia, että hitaampia heikottaa, (mitä se sitten tarkoittaakaan).

Lukemisessa juuri NYT Elizabeth Georgen uusin nimeltä Believing the Lie. Kyllä, enkuksi, hänen dekkareiden kääntäminen lopetettiin ikuisuus sitten. Toinen kirja kesken: Liksomin Hytti nro 6. JA äänikirjana kesken Katja Ketun Kätilö. Oli otettava iltakuuntelemiseksi, kun varausjonossa tässä taannoin 18 henkilöä. Äänikirjana ei tarvinnut jonottaa.

Minivinkkejä hyllyjen välissä

Lainan päiväksi kokosimme henkilökunnan lukuvinkkejä aikuisten osaston pienelle näyttelypöydälle. Lisäksi tarkoitukseni oli lymyillä siinä lähettyvillä vielä ylimääräisten lukuvinkkien kanssa ja toimia hyllynvälivinkkarina. Minulla oli kaksi koria täynnä kirjoja, jotka asetin jakkaroille ja vaeltelin hyllyjen välissä odottaen mahdollisia innokkaita asiakkaita.

Käytännössä huomasin, että valitsemani kirjat olivat ihan vääriä! Lisäksi ensin ei ollut juurikaan asiakkaita, ja sitten oli niin paljon, että en ennättänyt harhailla hyllyjen välissä ollenkaan. Muutaman kirjan sain "tyrkytettyä" mukaan jossakin välissä.

Tänään hyllytin suurimman osan kirjoista, mutta jätin koriin sinikantisia kirjoja. Sinikantisia siksi, että korissa on sininen koristenauha ja sininen aluspaperi.

Mystiikkaa kirjastossa!

Kokosin nuorten osastolle näyttelyn mystisistä tapahtumia ja mystinen rakkaus.  Tämä eräänlaisena jatkoliitteenä kirjavinkkauksiin. Pöydiltä löytyy vinkkikirjoja ja muita mystisiä tarinoita.

Mystinen rakkaus

Tämän näyttelyn erityinen kunniavieras on tietenkin Meyerin Twilight-sarja (Houkutus-sarja), etenkin se ensimmäinen kirja ja paras. En tätä ole vinkannut, vaikka varmaan pitäisi, se oli kuitenkin aika monelle vielä tuntematon, ainakin seiskaluokkalaisille.

Muita hengenheimolaisia ovat mm:

Stiefvater, Maggie: Väristys
Abedi, Isabel: Lucian
Condie, Ally: Tarkoitettu

Mystisiä tapahtumia

Tälle pöydälle löytyi enemmän kirjoja hyllyjä silmäilemällä. Vinkkikirjoista paikalla olivat  Friikkisirkus ja Suden veli, kummatkin sarjan ensimmäisiä osia. Samoin tietysti urhea Coraline liittyi poikien joukkoon.

Pöytä suorastaan tulvii kirjoja, jotka haluaisin lukea!

eka kerta

Tänään ensimmäinen vinkkausrypäs seiskalaisia!

Luokka tuli melkein tunnin etuajassa, joten olimme aika tavalla vasta valmistautumassa toimintaan. Vinkkikirjat olivat kyllä jo kärryyn koottuina odottamassa, jouduin vain rahtaamaan ne oikeaan tilaan kirjaston halki. Ensimmäisessä ryhmässä oli neljä tyttöä. Eivät lukeneet paljoa tai vähän jotain.

Tytöille kummitustarinoita

Vinkkasin Väristyksen, Coralinen, Suudellaan ja joitakin muita. Väristyksellä aloitin, kokeilin Twilight-kortilla, mutta kukaan ei ollut lukenut sitä. Kerroin juonesta ja kehuin kieltä, suosittelin. Sitten kerroin Coralinesta, tällä kertaa vinkkasin paperin avulla ja kerroin sen, mitä olen tännekin kirjoittanut. Se sujui jähmeästi, mutta sain paremman juonen kerrontaani paperista. Tämän jälkeen pelottelin parilla kummituskirjalla ja yhdellä aavesarjakuvalla. Coraline oli tämän pikkusession paras vinkkaus, nappisilmät saivat vähän kauhistuneita ilmeitä ja huokailuja aikaan.

Fantasiaa tarjolla

Toinen ryhmä oli yhtä tyttöä suurempi ja he olivat lukeneet ennestäänkin kirjoja. Fantasiaa lähinnä. Joten vinkkasin heille fantasiakirjoja, ensimmäisenä Väristyksen ja sen jälkeen sekalaisesti sitä sun tätä. Tämä ei jotenkin mennyt niin hyvin kuin se ensimmäinen, sooloilin vähän liikaa siinä mitä kerroin. Olisi pitänyt pitäytyä selkeässä sapluunassa kuten ensimmäisen ryhmän kanssa. Tarkoitan, että kertoa vaan rauhassa juonet paperien avulla. Jotenkin kai siinä kuitenkin oli kiire.

Poikien ryhmä

Kolmannen pienryhmän vinkkaus jäi alkutekijöihin. Olin justiinsa saanut määriteltyä mitä lukevat ja mistä pitävät ja mitä haluaisivat kuulla, kun pojat käskettiinkin kuuntelemaan tiedonhaun opetusta. Kyllä harmitti! Olisin niin mielelläni yrittänyt soluttaa muutaman kirjavinkin heidänkin mieleensä. He eivät muuten lukeneet ollenkaan ja toivoivat jotain jännitystä. Aloitin yhdellä Musta Kaista -kirjalla, nimeä en nyt päähäni saa, mutta pitkälle en päässyt. Kokosin kirjat pettyneenä takaisin kärriin.

Suudelmia kaikille

Kokonaisuudessaan vinkkaustapahtuma meni ihan hyvin. Seuraavalla kerralla osaan olla jämäkämpi ja puhua kertoen paperilappujeni avulla. Jos uskaltaisi myös lukea näytteitä! Pojille on varattava lisää toimintaa ja ne tietokirjat, mitkä valitsin aikaisemmin toimivat luultavasti ihan hyvin. Osa sarjakuvista oli aivan liian rankkoja, jätin ne työpöydälleni. Vinkkasin Kamuja ja muita sellaisia sarjiksia muutamalla lauseella ja jätin pöytään. Kirja Suudellaan! sai aikaan kummassakin tyttöporukassa hihittelyjä ja vilkuiluja kavereihin, ja tätä lueskeltiin kummassakin ryhmässä sen jälkeen kuin jätin heidät keskenään tutustumaan vinkkaamiini kirjoihin.