maanantai 12. joulukuuta 2011

eka kerta

Tänään ensimmäinen vinkkausrypäs seiskalaisia!

Luokka tuli melkein tunnin etuajassa, joten olimme aika tavalla vasta valmistautumassa toimintaan. Vinkkikirjat olivat kyllä jo kärryyn koottuina odottamassa, jouduin vain rahtaamaan ne oikeaan tilaan kirjaston halki. Ensimmäisessä ryhmässä oli neljä tyttöä. Eivät lukeneet paljoa tai vähän jotain.

Tytöille kummitustarinoita

Vinkkasin Väristyksen, Coralinen, Suudellaan ja joitakin muita. Väristyksellä aloitin, kokeilin Twilight-kortilla, mutta kukaan ei ollut lukenut sitä. Kerroin juonesta ja kehuin kieltä, suosittelin. Sitten kerroin Coralinesta, tällä kertaa vinkkasin paperin avulla ja kerroin sen, mitä olen tännekin kirjoittanut. Se sujui jähmeästi, mutta sain paremman juonen kerrontaani paperista. Tämän jälkeen pelottelin parilla kummituskirjalla ja yhdellä aavesarjakuvalla. Coraline oli tämän pikkusession paras vinkkaus, nappisilmät saivat vähän kauhistuneita ilmeitä ja huokailuja aikaan.

Fantasiaa tarjolla

Toinen ryhmä oli yhtä tyttöä suurempi ja he olivat lukeneet ennestäänkin kirjoja. Fantasiaa lähinnä. Joten vinkkasin heille fantasiakirjoja, ensimmäisenä Väristyksen ja sen jälkeen sekalaisesti sitä sun tätä. Tämä ei jotenkin mennyt niin hyvin kuin se ensimmäinen, sooloilin vähän liikaa siinä mitä kerroin. Olisi pitänyt pitäytyä selkeässä sapluunassa kuten ensimmäisen ryhmän kanssa. Tarkoitan, että kertoa vaan rauhassa juonet paperien avulla. Jotenkin kai siinä kuitenkin oli kiire.

Poikien ryhmä

Kolmannen pienryhmän vinkkaus jäi alkutekijöihin. Olin justiinsa saanut määriteltyä mitä lukevat ja mistä pitävät ja mitä haluaisivat kuulla, kun pojat käskettiinkin kuuntelemaan tiedonhaun opetusta. Kyllä harmitti! Olisin niin mielelläni yrittänyt soluttaa muutaman kirjavinkin heidänkin mieleensä. He eivät muuten lukeneet ollenkaan ja toivoivat jotain jännitystä. Aloitin yhdellä Musta Kaista -kirjalla, nimeä en nyt päähäni saa, mutta pitkälle en päässyt. Kokosin kirjat pettyneenä takaisin kärriin.

Suudelmia kaikille

Kokonaisuudessaan vinkkaustapahtuma meni ihan hyvin. Seuraavalla kerralla osaan olla jämäkämpi ja puhua kertoen paperilappujeni avulla. Jos uskaltaisi myös lukea näytteitä! Pojille on varattava lisää toimintaa ja ne tietokirjat, mitkä valitsin aikaisemmin toimivat luultavasti ihan hyvin. Osa sarjakuvista oli aivan liian rankkoja, jätin ne työpöydälleni. Vinkkasin Kamuja ja muita sellaisia sarjiksia muutamalla lauseella ja jätin pöytään. Kirja Suudellaan! sai aikaan kummassakin tyttöporukassa hihittelyjä ja vilkuiluja kavereihin, ja tätä lueskeltiin kummassakin ryhmässä sen jälkeen kuin jätin heidät keskenään tutustumaan vinkkaamiini kirjoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti