Kirjastojuttuja

Tänään pidettiin Pihtiputaan kirjastoa pystyssä kahden kirjastotätin voimin. Ja ihan hyvinhän kirjasto pystyssä pysyi, vaikka välillä vähän kiirusta piti. Tiskin "kiirekello" tuntuu toimivan silloin kun sille itselleen sopii, eli ei ollenkaan luotettavasti. Vaikka sormi valkoisena nappulaa painaa, ei työhuoneessa kello välttämättä kilkata.

Kevään kunniaksi on suunnitteilla pientä kirjaston ilmeen kohennusta. Itsekukin on keikkunut tikkailla uusia verhokankaita mallailemassa. Mukavaa, että uutta piristystä saadaan kirjastosalin puolelle (nykyiset verhot taitavat olla ne ensimmäiset jotka hankittiin kirjaston muutettua Keskustielle 90-luvun alussa, joten hyvin palvelleina ne ansaitsevatkin jo päästä "eläkkeelle").

Omiin hommiin pitäisi sisällyttää tavanomaisten työtehtävien lisäksi siirtokokoelman valinta Alvajärven eläketalolle. Oli tarkoitus tänään jo aloitella, mutta enpä kerennyt. Huomenna sitten. "Pitäisi tehdä"-listalla on myös tulevan kirjastoviikon (23.-29.4) kilpailukysymysten pohdinta. Tiskissä ollessani päällystin hiljaisella hetkellä uutuuskirjoja, ja totesin taas kerran, miten rentouttavaa puuhaa se on, siinä ajatus suorastaan lepää. Olen aina tykännyt paketoinnista ja kirjojen päällystämisestä (nehän muistuttaakin toisiaan). Tiistaisin odotan sormet syyhyten postin tuomaa kirjapakettia. Ah auvoa, miten jännittävää onkaan avata laatikko ja ottaa uudet kirjat esille. Pieniä iloja pitää olla!

Lopuksi kirja-aiheinen vinkki vuoden 1952 Joka naisen niksikirjasta: Kirjojen desinfiointi. "Suureen laatikkoon pannaan 10 cm etäisyydelle toisistaan päästä toiseen kulkevat narut, joille kirjat ripustetaan. Laatikon pohjalle asetetaan teevadille formaliinia. Laatikko suljetaan tiiviisti, raot peitetään liimapaperilla ja kirjojen annetaan olla näin 2 päivää. Tämän jälkeen kirjat tuuletetaan. Vielä varmempi keino on silittää jokainen sivu kuumalla silitysraudalla".