Matti Karjalaisen kirjavinkit Viitasaarella

Tällä viikolla Viitasaaren kirjastolla on ollut ilo ja kunnia tarjota kirjavinkkausta kaikille yläkoululaisille.

Tässäpä vallan mainion Matti Karjalaisen kirjavinkit:

Romaanit

Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää
Belinda Bauer: Hautanummi

Robin Benway: Bonusraita

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

Bernard Cornwell: Azincourt
Andy Dougan: Kiovan Dynamon kunnia

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen

Kat Falls: Veden alla

Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja

Neil Gaiman: Hautausmaan poika
Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa

Manfred Gregor: Silta

Johan Harstad: Darlah – 172 tuntia kuussa

James Herbert: Rotat
Dan Höjer: Suudellaan

David Klass: Ette te minua tunne

Siri Kolu: P.I. – Pelko Ihmisessä
Walter Lord: Titanicin kohtalonyö                  

Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13 ½ elämää
Michael Morpurgo: Sotahevonen

Joanna Nadin: Hanki elämä, Rachel Riley
Naurava kummitus

Mikael Niemi: Aivot pellolle
Naomi Novik: Kuninkaan lohikäärme

Mal Peet: Maalivahti
Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon

Terry Pratchet: Noitasiskokset

Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta

Terhi Rannela: Taivaan tuuliin

Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä
Philip Reeve: Kävelevät koneet (Kulkukaupunkien kronikka)
Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja, 1)

Ruta Sepetys: Harmaata valoa
Alex Scarrow: Time Riders

Salla Simukka: Jäljellä            

Salla Simukka: Viimeiset

Holly Smale: Geek Girl           

Bram Stoker: Dracula

Leonie Swann: Murha laitumella
John Wyndham: Triffidien kapina

Kate Thompson: Yön eläjä
Bianca Turetsky: Muotimatkaaja Titanicin kannella
Rick Yancey: 5. Aalto

Sarjakuvat

J.P. Ahonen: Perkeros

Arne Bellstorf: Baby’s in Black

Berck: Kovaa peliä Chicagossa

Jeffrey Brown: Darth Vader ja poika / Darth Vader ja pikku prinsessa
Juan Diaz Canales: Blacksad – Valkoinen valtakunta
Jean-Michel Charlier: Miraget Välimerellä

Tuuli Hypén: Nanna

Young Kim: Houkutus: sarjakuvasovitus

Robert Kirkman: The Walking Dead

Manu Larcenet: Maallemuuttajat

Jeff Loeb: Batman – Pitkä pyhäinpäivä

Luke Skywalker – Galaksin viimeinen toivo
Alan Moore: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga  1

Alan Moore: Helvetistä osa 1
Keiji Nakazawa: Hiroshiman poika

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Stephan Pastis: Helmiä sioille

P. Craig Russell: Coraline

Charles M. Schulz: Tenavat

Jerry Scott: Jere

Shokki: värjyvää vampyyriviihdettä

Jeff Smith: Luupäät

Art Spiegelman: Maus

Tiitu Takalo: Kehä

Bryan Talbot: Grandville
Yann: Huuhkaja, osa 1

 Ja tässäpä vallan mainio Matti itse:

Luonto lainassa

Kirjaston luontoviikko on saanut uuden nimen: Luonto lainassa. Sen kunniaksi Viitasaaren kirjastossa on näyttelyssä luontoon liittyviä kirjoja. Nähtävillä ja tietysti lainattavissa on näyttäviä valokuvateoksia Suomen ainutlaatuisesta luonnosta: tuhansista järvistä, hakkaamattomista metsistä ja eläimistä kuten susista ja karhuista. 

Lisäksi myös muita luontoon liittyviä kirjoja. Tässä esittelen kaksi näyttelypöydältä poimittua:

Puhuvia eläimiä?

Ilkka Koiviston Eläinten kielellä - tulkintoja luontoystävän iloksi -kirja kertoo nimensä mukaisesti siitä, miten eläimet puhuvat. Kirjoittaja avaa eläinten "puhetta" eli niiden viestintää joka tapahtuu ääntelemällä, väreillä, hajuilla ja tietysti eleillä. Aika mielenkiintoiselta vaikuttaa osa, jossa käsitellään tanssivaa tiaista, vimmattua pyrstön heiluttajaa ja lintua, joka osaa käyttää otsalamppua!

Eläinten parisuhteet?

Markus Bennemann on puolestaan kirjoittanut kirjan nimeltä Himokas härkäsammakko ja muita eläinkunnan seksipetoja. Tämäkin kirja kertoo aivan nimensä mukaisesti eläinten rakkauselämästä. Kirjoittajan mukaan eläinten rakkauselämä on joskus sangen haasteellista, nimittäin ihmisen mielikuvituksen mittana. Miten esimerkiksi pystyt kuvittelemaan paperivenetursaan, jonka peniksellä on omat aivot ja se pystyy hoitamaan hommat (tarvittaessa) ilman omistajaansa!

Ihmeellisiä lukuhetkiä! Ja muistakaa: Upea luontomme ei ole itsestäänselvyys: se on meillä vain lainassa, ja vaatii huolenpitoa säilyäkseen tuleville sukupolville!

Pelko ihmisessä...

...on Siri Kolun uusin kirja. Muistattehan toki lapsille ja lapsenmielisille suunnatun, jännittävän ja mielikuvituksellisen Me Rosvolat -sarjan? Voitti Finlandia Juniorin vuonna 2010.

Scifi-tyyppistä

Nyt Siri Kolu on kirjoittanut nuorille scifi-tyyppisen kirjan nimeltään P.I. Pelko ihmisessä. Tämä kirja oli pakko ahmaista heti sen ilmestyttyä noin kuukausi sitten ja taisi se ennättää Reetta Saineen kirjavinkkaukseenkin mukaan.

Maailma vinossa

Maailma on mennyt raiteiltaan P-influenssan myötä, eletään eräänlaisessa dystopiassa. Siinä sairastuneet ja terveet elävät tiukasti erilläään toisistaan. Suurin osa terveistä teeskentelee, ettei mitään P-sairastuneita ole olemassakaan. Pieni kapinallinen yhteisö yrittää taistella P-ihmisten oikeuksien puolesta.

P-flunssainen Pilvi

Kirjan päähenkilö on itsenäinen ja päättäväinen Pilvi, joka on kaikessa hiljaisuudessa sairastanut P-flunssan. Hän menee vapaaehtoisesti testeihin ja jää myös vapaaehtoisesti Keskukseen kieltäytyen sen jälkeen tapaamasta ketään läheisiään. Hän joutuu yhdessä muiden P-eläinten kanssa asumaan Luolaan, jonka ulko-ovi on metrin paksuinen.

Normaalit Petri ja Tuomas

Kirjassa seurataan myös kahden terveen nuoren elämää. Petri on Pilvin veli, joka haluaisi saada siskonsa pois Luolasta keinolla millä hyvänsä. Tuomas taas edustaa sitä osaa ihmisistä, jotka eivät hyväksy P-ihmisten eristämistä ja sitä, että kaikki P-ihmisten sukulaiset ja ystävät ovat automaattisesti muuttuneet toisen luokan kansalaisiksi. Tuomas on niitä ihmisiä, jotka aikovat tehdä asialle jotakin.

Erittäin hyvä kirja

Oikeastaan muuta ei kirjasta voi paljastaa pilaamatta jännitystä. Suosittelen kaikille dystopia-nälkäisille ja kuten Reetta Saine totesi jonkin vinkkaamansa kirjan yhteydessä: niille, jotka haluavat ajatella omilla aivoillaan.

Reetta Saineen kirjavinkit yläkoululaisille Viitasaarella

Pidemmittä puheitta:

Reettan seiskaluokkalaisille vinkkaamat kirjat 12.11.2013

Gaiman, Neil: Coraline (romaani JA sarjakuva)

Halme, Antti: Metalliveljet

Hamberg, Emma: Linan yökirja

Hypén, Tuuli: Nanna (1-3)

Kinney, Jeff: Neropatin päiväkirja

Kivekäs, Ansu: Tuli perheen alla

Kuollut kulkee – tarinoita kalman majoilta

Lagercrantz, David: Minä, Zlatan Ibrahimovic

McCormick, Patricia: Viilto

Manfredi, Gianfranco: Ukkostuuli

Peltoniemi, Sari: Kuulen kutsun metsänpeittoon –sarja

Pietikäinen, Markku: Painajainen leirikoulussa

Rannela, Terhi: Yhden promillen juttuja

Remes, Ilkka - kaikki kirjat

Rouhiainen, Elina: Kesytön -sarja

Scott, Jerry: Jere

Shan, Darren: Friikkisirkus

Shepard, Sam: Valehtelevat viettelijät -sarja

Siirilä, Jussi: Barrikadikesä

Simukka, Salla: Jäljellä

Simukka, Salla: Toisaalla

Simukka, Salla: Punainen kuin veri

Tiainen, Marja-Leena: Khao Lakin sydämet

Tihinen, Mimmu: Virkkusen viisitoista valetta

Wahl, Mats: Näkymätön

Kaseille vinkatut 12.-13.11.2013

Aarnio, Reeta: Hän joka ei pelkää

Barker, Dominic: Pertteli poika joka ei halunnut pelastaa maailmaa

Dahl, Roald: Nahka ja muita novelleja

Haig, Matt: Radleyn perhe

Hill, Joe: Sydämenmuotoinen rasia

Hill, Joe: Bobby Conroy palaa kuolleista

Joelsson, Lotta-Liisa: Vivika

King, Stephen: Carrie

King, Stephen: Kuulolla

King, Stephen: Uinu, uinu lemmikkini

Kolu, Siri: Pelko ihmisessä

Lehtolainen, Leena: Minne tytöt kadonneet

Lindsay, Jeff: Dexterin pimeät unet

Niemi, Mikael: Aivot pellolle

Nyman, Stefan: Anna online

Poznanski, Ursula: Viisi

Pratchett, Terry: Mort

Remes, Ilkka: Piraatit, Pimeän pyörre

Revis, Beth: Matka alkaa (Across the Universe –sarja)

Rice, Anne: Veren vangit-sarja

Salminen, Jani: Äidinmaa

Sedgewick, Marcus: Miekkani laulaa

Simukka, Salla: Jäljellä

Simukka, Salla: Toisaalla

Simukka, Salla: Punainen kuin veri

Stoker, Bram: Dracula

Toro, Guillermo del: Vitsaus

Yseille vinkatut 13. - 14.11.2013

Canth, Minna: Työmiehen vaimo

Hautala, Tuukka: Kansalliskirja

Heikkinen, Mikko-Pekka: Terveiset Kutturasta

Hiltunen, Pekka: Vilpittömästi sinun

Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa

Joelsson, Lotta-Liisa: Vivika

Kallas, Aino: Sudenmorsian

Kolu, Siri: Pelko ihmisessä

Lähteenmäki, Laura: Iskelmiä

Niemi, Mikael: Aivot pellolle

Nyman, Stefan: Anna online

Oksanen, Sofi: Puhdistus

Ollikainen, Aki: Nälkävuosi

Ollikainen, Milla: Veripailakat

Rannela, Terhi: Yhden promillen juttuja

Rannela, Terhi: Punaisten kyynelten talo

Rasi-Koskinen, Marisha: Katariina

Salminen, Jan: Äidinmaa

Simukka, Salla: Jäljellä

Simukka, Salla: Toisaalla

Sinisalo, Johanna: Kätketyt

Tiainen, Marja-Leena: Khao Lakin sydämet

Tietäväinen, Ville: Näkymättömät kädet

Tietäväinen, Ville: Vain pahaa unta

Verronen, Maarit: Karsintavaihe

Vuorela, Seita: Karikko

Vänskä, Mia: Saattaja

Kökön kätkö ja pieleen mennyt dinosauruskirja

Kökkökö kätkö?

Ei suinkaan, vaan Hanna Kökön kirja Kätkö! Kirja kertoo kuudesluokkaisesta Manusta, joka harrastaa geokätkeilyä. Siitä siis kirjan nimi. 

Kesällä Manu pääsee vihdoin eroon ärsyttävistä luokkakavereista ja tyhmistä opettajista. Vielä tyhmempää äitiä pääsee onneksi pakoon metsään etsimään uutta geokätköä. Metsästä löytyy myös mustatukkainen tyttö nimeltä Helmi, jonka kanssa on yllättävän helppo jutella kaikenlaisista asioista, esimerkiksi äidin uudesta miesystävästä.

Mutta mikä on Helmin salaisuus?

Kirja löytyy täältä. Suosittelen etenkin viitos-kuutosluokkalaisille ja seiskoille.

Surullistakin surullisempi

Ajatuksena oli myös, että kirjoittaisin vinkin kirjasta nimeltä Johannes ja Jura. Kirja on hyvin houkuttelevan näköinen, sillä kannessa on dinosauruksen kuva ja takakannessa kerrotaan, että Jura on maailman ainoa elävä dinosaurus. Mikäpäs se parempi vinkkauskirja pojille?

Mutta kuinkas kävikään... Aloin muotoilla vinkkiä seuraavasti:

"Entä jos löytäisit elävän dinosauruksen?
Näin käy päähenkilölle Kirsti Ellilän kirjassa Johannes ja Jura. 
Jura on brachiosaurus ja hän painaa kymmeniä tuhansia kiloja. Pituutta hänellä on kaksikymmentäviisi metriä. Koska hän on niin iso, kaikki (etenkään aikuiset) eivät välttämättä näe häntä.
Jura on harvinainen dinosaurus myös siksi, että hän osaa syödä styroksirasioiden ja pizza-laatikoiden lisäksi myös suruja. Jura onkin eräänlainen surumagneetti.---
Eräänä syksyisenä yönä Jura näkee kaksikin surullista poikaa. --- Kallen isä ja sisko ovat surun murtamia, sillä lasten äiti on kuollut. ---
Kirja löytyy täältä."

Sitten erehdyin lukemaan kirjan kannesta kanteen.  Tai, melkein takakanteen, sillä loppuhuipennuksen tienoilla kyyneleet alkoivat tippua silmistäni ja päätin, että tästä kirjasta EI voi tehdä blogikirjoitusta, sillä se on liian surullinen.

En siis voi suositella tätä kirjaa kenellekään. Se on kyllä lämminhenkinen ja jollakin tavalla myös lohduttava, ilman muuta vaikeuksista päästään yli ja ystävyys saattaa löytyä kummallisista yhteyksistä. On siinä myös huumoria. Jos ajatellaan vaikka sitä, millä tavalla kymmenien tuhansien kilojen painoinen dinosaurus saa palautettua pulloja automaattiin...

Kirjoja läheisen ihmisen kuolemasta tarvitaan tietysti. Mutta minun ei ole pakko kirjoittaa niistä mitään tähän blogiin!

Kun kirjasto on kiinni...

...tuntuu omituiselta, kun hyllyjen välissä ei vaella asiakkaita eikä kenellekään tarvitse lainata kirjoja. Ensimmäisinä sulkupäivinä tunnelma salin puolella oli jokseenkin aavemainen. Kävelin puolihämäriä hyllyrivejä pitkin ja teki mieli kiljua: "Missä minun asiakkani ovat!!!"

Lehtilukusali on auki

Lehtilukusali on toki auki osan päivistä ja lyhennetyillä aukioloajoilla, mutta ei se ole sama! Siellä asiakkaat ovat lasiseinän takana ja lukevat lehtiä. Kun kirjasto ei ole auki, on aivan kuin koko kirjaston perusta olisi hävitetty. Ei ole kirjastoa ilman asiakkaita.  Hyvin suuri ja tietysti myös se näkyvin osa kirjastotyöstä on asiakaspalvelua. Toistan: ei ole kirjastoa ilman asiakkaita.

Toisaalta ei ole kirjastoa ilman kokoelmaakaan. Ja tästä pääsenkin siihen, mitä nyt sulkuaikana täällä kirjastossa puuhaillaan. Kokoelman hoitaminen muodostaa asiakaspalvelun kanssa suurimman osan kirjastotyöstä. Eli kun kirjasto on kiinni...

Lehtimyyntiä

...teemme kaikenlaisia rästihommia, joita ei aikaisemmin ole ennättänyt tehdä ja joita voi tehdä jo ennakkoon. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että poistan lehtiä, kun ennätän nyt paremmin kuin joulukuussa. Osa lehdistä onkin jo siirretty kirjaston eteiseen myyntiin. Hyllystä löytyy lipas, jonne rehellinen ostaja voi kirjansa tai lehtensä maksaa tasarahalla.

Kirjastosuunnistusta ja muuta mukavaa

...teemme kaikenlaista tekstinkäsittely- tai suunnitteluhommaa. Esimerkiksi Lukuinto-pilotin puitteissa suunnittelen leikkimielistä kirjastonkäytön opetusta alakoululaisille. Tämä blogikirjoittaminen sujuu myös varsin jouhevasti ilman kirjastojärjestelmää.

Uutuuskirjoja

...rutiinityöt eivät ole hävinneet minnekään. Tarkoittaa esimerkiksi sitä, että posti tuo joka päivä pinon lehtiä, jotka käsitellään valmiiksi lehtilukusaliin. Posti tuo myös kerran viikossa kirjalähetyksen (kaksi keskisuurta pahvilaatikkoa), jotka niin ikään käsitellään niin pitkälle kuin voidaan ilman niiden viemistä kirjaston aineistotietokantaan.

Koulutukset alkavat

Ensi viikolla alamme sitten kouluttautua uuden kirjastojärjestelmän käyttäjiksi. Siinä riittänee omaksumista loppuajaksi, jonka kirjastoparkamme on suljettuna asiakkailta.

Saksalaisten klassikkojen kesä tai kuinkas sitten kävikään...

Ennen kesää ja etenkin ennen kesälomaa, minulla oli kunnianhimoisena ajatuksena lukea tulevan kesän aikana pino saksankielisiä klassikkoja. Kipinän sain tähän ulkomaanmatkasta, joka suuntautuisi Berliiniin. Samalla kun tutkailin matkaoppaita, aloin miettiä mitä tiedän saksankielisestä kirjallisuudesta ja mihin haluaisin tutustua. Berliinissä joutuisin väistämättä keskelle karvasta historiaa, nyt halusin tutustua johonkin hieman kevyempään.

Herman Hesse: Lasihelmipeli

Ehdottomasti kummallisin kirja, mihin olen vähään aikaan tarttunut. Kirjaston kirjan takakannessa, etu- tai takaliepeessä ei kerrota mitään kirjan sisällöstä. Kyseessä on tietysti Klassikko, Herman Hessen Se Tärkein Teos. Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja salamyhkäinen. Sanottu science fictioksi tai utopiaksi ja henkisen kasvun kertomukseksi. Millainen peli on lasihelmipeli?

Sitten luin jostakin, että kirjassa eletään utopiallista, suurten sotien jälkeistä aikakautta.

Kirja odottaa edelleen kotihyllyssä.


Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz

Ehdoton valinta, kun matkani suuntautuisi Berliiniin. Olen tämän joskus opiskeluaikoina harpponut läpi, mutta nyt halusin lukea sen uudelleen. Kirjassa kerrotaan ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajanjaksosta vankilasta vapautuneen sementtityöläisen silmin.

Sen verran kirja ja sen miljö minuun kuitenkin vaikutti, että pyöriskelin Alexanderplazin aukiolla pariinkin otteeseen vannottaen itseäni lukemaan kirjan heti kun palaan Suomeen.

No, en edelleenkään ole uudelleenlukenut kirjasta muuta kuin takakannen.

Günter Grass: Peltirumpu

Tämä onnekas klassikko oli se kirja, johon tartuin ensimmäisenä kesälukemisenani! Ja hups keikkaa, kesä olikin jo ohi, kun sain kirjan luettua tässä pari päivää sitten.

Kirjassa kertoja-päähenkilö makailee mielisairaalan vuoteessa ja odottelee päätöstä jonkinlaisesta oikeudenkäynnistä. Hän kertoo oman elämäntarinansa alkaen lapsuudesta ja päättyen kirjan nykypäivään. Kerronta on lennokasta, mielenkiintoista, mielikuvituksellista ja se täyttää mielestäni maagisen realismin määritelmän. Aina ei voi tietää, mikä onkaan totta ja mikä mielikuvitusta? Entä millainen symboliarvo on kerroituilla tapahtumilla tai vaikkapa erityistaidoilla, mitä kertoja osaa?

Toistaalta tämäkään kirja ei ollut niitä maailman kevyimpiä. Siinä päähenkilö kertoo seikkailuistaan (peltirumpunsa kanssa) toisen maailmansodan molemmin puolin historiallisesti järkyttävien tapahtumien näyttämöllä, kuten esimerkiksi Normandiassa.

Että se sitten niistä kevyistä kesälukemisista saksalaisten klassikkojen parissa...