Käsissäni siis viimeinkin Stiefvaterin "Väristys"-trilogian viimeinen osa, Ikuisuus.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kirjasta ajattelisin, kiitos kollegani, joka taannoin kritisoi Väristyksen kieltä. Kaksi ensimmäistä osaa luin kuin huumassa ahmien, nyt törmäsin kielikömpelyyksiin kuin seinään. Sen lisäksi koko kirja tuntui väkisin kirjoitetulta ja tarina turhaan pitkitetyltä, muutamia ärsytyksiä mainitakseni.
Onko syy suomentajan, Helene Bützowin vai kirjoittajan? Mitäpä olette mieltä tästä.. Kohtauksessa Grace on järkyttynyt saatuaan kammottavia uutisia ja Sam yrittää auttaa:
Nousin kyynärpäideni varaan, ja Gracen sormet putosivat suuni edestä takaisin rinnan päälle.
" Yrittäisit panna maata", minä sanoin. "Se auttaa."
Mielestäni hieman omituinen sanavalinta.
Löytyy muuten sivulta 210, mikäli kiinnostaa, luvusta 33.
Wiitaunionin aluekirjaston blogi, jossa kerrotaan kirjaston arkisesta aherruksesta, ja annetaan vinkkejä niin nuorille kuin vanhemmillekin lukijoille.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
maanantai 23. tammikuuta 2012
Across the Universe
Revis, Beth: Matka alkaa
Tähän kirjaan oli tartuttava, kun se saapui uutuutena kirjastoomme. Nimi on kokonaisuudessaan Across the Universe - matka alkaa, ja kyseessä on ensimmäinen osa nuorten science fiction -sarjaa.
Mitäpä muuta voi ikuinen Aamunkoi/Väristys-fani tehdä kuin lainata silloin kun takakannessa lukee: Kaksi nuorta - kaksi maailmaa. Voivatko he luottaa toisiinsa - saati rakastua?
Pääosissa Amy ja Seuraaja, jotka kohtaavat avaruusaluksella suhteellisen merkillisissä olosuhteissa. Kirja alkaa kuitenkin siitä, miten Amy valmistautuu vanhempiensa kanssa syväjäädytykseen. Seuraavassa luvussa hypätään avarusalukseen, jossa ääneen pääsee Seuraaja. Kerronta eteneekin vauhdikkaasti kahden nuoren näkökulmien välillä.
Hyvä kirja, etenkin nuorille mielikuvituksellisten maailmojen ja rakastumisen ystäville.
Tähän kirjaan oli tartuttava, kun se saapui uutuutena kirjastoomme. Nimi on kokonaisuudessaan Across the Universe - matka alkaa, ja kyseessä on ensimmäinen osa nuorten science fiction -sarjaa.
Mitäpä muuta voi ikuinen Aamunkoi/Väristys-fani tehdä kuin lainata silloin kun takakannessa lukee: Kaksi nuorta - kaksi maailmaa. Voivatko he luottaa toisiinsa - saati rakastua?
Pääosissa Amy ja Seuraaja, jotka kohtaavat avaruusaluksella suhteellisen merkillisissä olosuhteissa. Kirja alkaa kuitenkin siitä, miten Amy valmistautuu vanhempiensa kanssa syväjäädytykseen. Seuraavassa luvussa hypätään avarusalukseen, jossa ääneen pääsee Seuraaja. Kerronta eteneekin vauhdikkaasti kahden nuoren näkökulmien välillä.
Hyvä kirja, etenkin nuorille mielikuvituksellisten maailmojen ja rakastumisen ystäville.
torstai 5. tammikuuta 2012
Mystiikkaa kirjastossa!
Kokosin nuorten osastolle näyttelyn mystisistä tapahtumia ja mystinen rakkaus. Tämä eräänlaisena jatkoliitteenä kirjavinkkauksiin. Pöydiltä löytyy vinkkikirjoja ja muita mystisiä tarinoita.
Mystinen rakkaus
Tämän näyttelyn erityinen kunniavieras on tietenkin Meyerin Twilight-sarja (Houkutus-sarja), etenkin se ensimmäinen kirja ja paras. En tätä ole vinkannut, vaikka varmaan pitäisi, se oli kuitenkin aika monelle vielä tuntematon, ainakin seiskaluokkalaisille.
Muita hengenheimolaisia ovat mm:
Stiefvater, Maggie: Väristys
Abedi, Isabel: Lucian
Condie, Ally: Tarkoitettu
Mystisiä tapahtumia
Tälle pöydälle löytyi enemmän kirjoja hyllyjä silmäilemällä. Vinkkikirjoista paikalla olivat Friikkisirkus ja Suden veli, kummatkin sarjan ensimmäisiä osia. Samoin tietysti urhea Coraline liittyi poikien joukkoon.
Pöytä suorastaan tulvii kirjoja, jotka haluaisin lukea!
Mystinen rakkaus
Tämän näyttelyn erityinen kunniavieras on tietenkin Meyerin Twilight-sarja (Houkutus-sarja), etenkin se ensimmäinen kirja ja paras. En tätä ole vinkannut, vaikka varmaan pitäisi, se oli kuitenkin aika monelle vielä tuntematon, ainakin seiskaluokkalaisille.
Muita hengenheimolaisia ovat mm:
Stiefvater, Maggie: Väristys
Abedi, Isabel: Lucian
Condie, Ally: Tarkoitettu
Mystisiä tapahtumia
Tälle pöydälle löytyi enemmän kirjoja hyllyjä silmäilemällä. Vinkkikirjoista paikalla olivat Friikkisirkus ja Suden veli, kummatkin sarjan ensimmäisiä osia. Samoin tietysti urhea Coraline liittyi poikien joukkoon.
Pöytä suorastaan tulvii kirjoja, jotka haluaisin lukea!
Tunnisteet:
kirjastotyö,
mystiikka,
rakkaus,
vinkkaus
maanantai 2. tammikuuta 2012
Uusi vuosi, uuden lukemiset
Sain viikonloppuna ahmittua taas yhden Twilight-jälkeläisen... kyseessä tällä kertaa Isabel Abedin nuorten aikuisten kirjan nimeltä
LUCIAN
Takakannesta juonesta selviää, että tarina on Rebecan ja Lucianin Elämää Suurempi Rakkaustarina. Pojassa on luonnollisesti jotain mystistä. Kuka on Lucian?
Verkkaisesti eteenpäin
Jos kirjaa vertaa Twilight-sarjan ja Stiefvaterin trilogian ensimmäiseen osaan, tässä tarina käynnistyi verkkaisemmin. Ajattelin jo, että eihän tämä vedä. Mutta kun juoni kehittyi ja alkoi tapahtumaan, alun kahlaaminen kannatti. Keskivaiheilla tapahtunut yllättävä käänne oli virkistävä ja se vei lukunautiontoa uuteen suuntaan. Sen enempää ei keikauksesta voi kertoa paljastamatta liikaa...
Mitä se haluaa?!?!?!
Koko lukukokemuksen ajan pähkäilin sitä, miten kirjassa käy. Kuka totta tosiaan on tämä salaperäinen poika!?! Kirja siis koukutti erinomaisen hyvin. Toisin kuin Stiefvaterin ja Meyerin kirjoissa, tässä totuus paljastuu paljon myöhemmin. Lukija ei voi arvata, voi vain aavistella ja kehitellä erilaisia teorioita pojan olemuksesta, motiiveista ja ulkonäöstä.
Mitäs nyt?
Niin, mitäs nyt... olo on vähän tyhjä lähes kuuden sadan sivun jälkeen. On kai suunnistettava kirjastoon etsimään lisää riipaisevia rakkaustarinoita.
LUCIAN
Takakannesta juonesta selviää, että tarina on Rebecan ja Lucianin Elämää Suurempi Rakkaustarina. Pojassa on luonnollisesti jotain mystistä. Kuka on Lucian?
Verkkaisesti eteenpäin
Jos kirjaa vertaa Twilight-sarjan ja Stiefvaterin trilogian ensimmäiseen osaan, tässä tarina käynnistyi verkkaisemmin. Ajattelin jo, että eihän tämä vedä. Mutta kun juoni kehittyi ja alkoi tapahtumaan, alun kahlaaminen kannatti. Keskivaiheilla tapahtunut yllättävä käänne oli virkistävä ja se vei lukunautiontoa uuteen suuntaan. Sen enempää ei keikauksesta voi kertoa paljastamatta liikaa...
Mitä se haluaa?!?!?!
Koko lukukokemuksen ajan pähkäilin sitä, miten kirjassa käy. Kuka totta tosiaan on tämä salaperäinen poika!?! Kirja siis koukutti erinomaisen hyvin. Toisin kuin Stiefvaterin ja Meyerin kirjoissa, tässä totuus paljastuu paljon myöhemmin. Lukija ei voi arvata, voi vain aavistella ja kehitellä erilaisia teorioita pojan olemuksesta, motiiveista ja ulkonäöstä.
Mitäs nyt?
Niin, mitäs nyt... olo on vähän tyhjä lähes kuuden sadan sivun jälkeen. On kai suunnistettava kirjastoon etsimään lisää riipaisevia rakkaustarinoita.
tiistai 13. joulukuuta 2011
Suden veli
Michelle Paver
Suden veli
Torak ja susi
Kirjan päähenkilö on Torak-poika, jota odottaa Tehtävä. Pojan seuraan liittyy orpo suden pentu, jonka kanssa Torak osaa jostakin syystä kommunikoida. Kaksikko keskustelee susien kielellä sujuvasti, vaikka välillä murre-erot aiheuttavatkin väärinkäsityksiä.
Muuta
Kirjasarjan ensimmäinen osa
Tapahtumat yli 6000 vuotta sitten
Enemmän pojille suunnattu kertomus.
Vaeltajakansaa, klaaneja, eläminen luonnosta luonnon ehdoilla.
Kaikki hyvin? Ei suinkaan...
Mystinen ja kammottava pahuus voimistuu ja kasvaa, Karhun muodossa. Se uhkaa koko kansaa ja surmaa eläimiä ja ihmisiä suunnattoman vihan vallassa.
Isän pojalleen antama tehtävä osoittautuu vaikeaksi.
Suden veli
Torak ja susi
Kirjan päähenkilö on Torak-poika, jota odottaa Tehtävä. Pojan seuraan liittyy orpo suden pentu, jonka kanssa Torak osaa jostakin syystä kommunikoida. Kaksikko keskustelee susien kielellä sujuvasti, vaikka välillä murre-erot aiheuttavatkin väärinkäsityksiä.
Muuta
Kirjasarjan ensimmäinen osa
Tapahtumat yli 6000 vuotta sitten
Enemmän pojille suunnattu kertomus.
Vaeltajakansaa, klaaneja, eläminen luonnosta luonnon ehdoilla.
Kaikki hyvin? Ei suinkaan...
Mystinen ja kammottava pahuus voimistuu ja kasvaa, Karhun muodossa. Se uhkaa koko kansaa ja surmaa eläimiä ja ihmisiä suunnattoman vihan vallassa.
Isän pojalleen antama tehtävä osoittautuu vaikeaksi.
maanantai 12. joulukuuta 2011
eka kerta
Tänään ensimmäinen vinkkausrypäs seiskalaisia!
Luokka tuli melkein tunnin etuajassa, joten olimme aika tavalla vasta valmistautumassa toimintaan. Vinkkikirjat olivat kyllä jo kärryyn koottuina odottamassa, jouduin vain rahtaamaan ne oikeaan tilaan kirjaston halki. Ensimmäisessä ryhmässä oli neljä tyttöä. Eivät lukeneet paljoa tai vähän jotain.
Tytöille kummitustarinoita
Vinkkasin Väristyksen, Coralinen, Suudellaan ja joitakin muita. Väristyksellä aloitin, kokeilin Twilight-kortilla, mutta kukaan ei ollut lukenut sitä. Kerroin juonesta ja kehuin kieltä, suosittelin. Sitten kerroin Coralinesta, tällä kertaa vinkkasin paperin avulla ja kerroin sen, mitä olen tännekin kirjoittanut. Se sujui jähmeästi, mutta sain paremman juonen kerrontaani paperista. Tämän jälkeen pelottelin parilla kummituskirjalla ja yhdellä aavesarjakuvalla. Coraline oli tämän pikkusession paras vinkkaus, nappisilmät saivat vähän kauhistuneita ilmeitä ja huokailuja aikaan.
Fantasiaa tarjolla
Toinen ryhmä oli yhtä tyttöä suurempi ja he olivat lukeneet ennestäänkin kirjoja. Fantasiaa lähinnä. Joten vinkkasin heille fantasiakirjoja, ensimmäisenä Väristyksen ja sen jälkeen sekalaisesti sitä sun tätä. Tämä ei jotenkin mennyt niin hyvin kuin se ensimmäinen, sooloilin vähän liikaa siinä mitä kerroin. Olisi pitänyt pitäytyä selkeässä sapluunassa kuten ensimmäisen ryhmän kanssa. Tarkoitan, että kertoa vaan rauhassa juonet paperien avulla. Jotenkin kai siinä kuitenkin oli kiire.
Poikien ryhmä
Kolmannen pienryhmän vinkkaus jäi alkutekijöihin. Olin justiinsa saanut määriteltyä mitä lukevat ja mistä pitävät ja mitä haluaisivat kuulla, kun pojat käskettiinkin kuuntelemaan tiedonhaun opetusta. Kyllä harmitti! Olisin niin mielelläni yrittänyt soluttaa muutaman kirjavinkin heidänkin mieleensä. He eivät muuten lukeneet ollenkaan ja toivoivat jotain jännitystä. Aloitin yhdellä Musta Kaista -kirjalla, nimeä en nyt päähäni saa, mutta pitkälle en päässyt. Kokosin kirjat pettyneenä takaisin kärriin.
Suudelmia kaikille
Kokonaisuudessaan vinkkaustapahtuma meni ihan hyvin. Seuraavalla kerralla osaan olla jämäkämpi ja puhua kertoen paperilappujeni avulla. Jos uskaltaisi myös lukea näytteitä! Pojille on varattava lisää toimintaa ja ne tietokirjat, mitkä valitsin aikaisemmin toimivat luultavasti ihan hyvin. Osa sarjakuvista oli aivan liian rankkoja, jätin ne työpöydälleni. Vinkkasin Kamuja ja muita sellaisia sarjiksia muutamalla lauseella ja jätin pöytään. Kirja Suudellaan! sai aikaan kummassakin tyttöporukassa hihittelyjä ja vilkuiluja kavereihin, ja tätä lueskeltiin kummassakin ryhmässä sen jälkeen kuin jätin heidät keskenään tutustumaan vinkkaamiini kirjoihin.
Luokka tuli melkein tunnin etuajassa, joten olimme aika tavalla vasta valmistautumassa toimintaan. Vinkkikirjat olivat kyllä jo kärryyn koottuina odottamassa, jouduin vain rahtaamaan ne oikeaan tilaan kirjaston halki. Ensimmäisessä ryhmässä oli neljä tyttöä. Eivät lukeneet paljoa tai vähän jotain.
Tytöille kummitustarinoita
Vinkkasin Väristyksen, Coralinen, Suudellaan ja joitakin muita. Väristyksellä aloitin, kokeilin Twilight-kortilla, mutta kukaan ei ollut lukenut sitä. Kerroin juonesta ja kehuin kieltä, suosittelin. Sitten kerroin Coralinesta, tällä kertaa vinkkasin paperin avulla ja kerroin sen, mitä olen tännekin kirjoittanut. Se sujui jähmeästi, mutta sain paremman juonen kerrontaani paperista. Tämän jälkeen pelottelin parilla kummituskirjalla ja yhdellä aavesarjakuvalla. Coraline oli tämän pikkusession paras vinkkaus, nappisilmät saivat vähän kauhistuneita ilmeitä ja huokailuja aikaan.
Fantasiaa tarjolla
Toinen ryhmä oli yhtä tyttöä suurempi ja he olivat lukeneet ennestäänkin kirjoja. Fantasiaa lähinnä. Joten vinkkasin heille fantasiakirjoja, ensimmäisenä Väristyksen ja sen jälkeen sekalaisesti sitä sun tätä. Tämä ei jotenkin mennyt niin hyvin kuin se ensimmäinen, sooloilin vähän liikaa siinä mitä kerroin. Olisi pitänyt pitäytyä selkeässä sapluunassa kuten ensimmäisen ryhmän kanssa. Tarkoitan, että kertoa vaan rauhassa juonet paperien avulla. Jotenkin kai siinä kuitenkin oli kiire.
Poikien ryhmä
Kolmannen pienryhmän vinkkaus jäi alkutekijöihin. Olin justiinsa saanut määriteltyä mitä lukevat ja mistä pitävät ja mitä haluaisivat kuulla, kun pojat käskettiinkin kuuntelemaan tiedonhaun opetusta. Kyllä harmitti! Olisin niin mielelläni yrittänyt soluttaa muutaman kirjavinkin heidänkin mieleensä. He eivät muuten lukeneet ollenkaan ja toivoivat jotain jännitystä. Aloitin yhdellä Musta Kaista -kirjalla, nimeä en nyt päähäni saa, mutta pitkälle en päässyt. Kokosin kirjat pettyneenä takaisin kärriin.
Suudelmia kaikille
Kokonaisuudessaan vinkkaustapahtuma meni ihan hyvin. Seuraavalla kerralla osaan olla jämäkämpi ja puhua kertoen paperilappujeni avulla. Jos uskaltaisi myös lukea näytteitä! Pojille on varattava lisää toimintaa ja ne tietokirjat, mitkä valitsin aikaisemmin toimivat luultavasti ihan hyvin. Osa sarjakuvista oli aivan liian rankkoja, jätin ne työpöydälleni. Vinkkasin Kamuja ja muita sellaisia sarjiksia muutamalla lauseella ja jätin pöytään. Kirja Suudellaan! sai aikaan kummassakin tyttöporukassa hihittelyjä ja vilkuiluja kavereihin, ja tätä lueskeltiin kummassakin ryhmässä sen jälkeen kuin jätin heidät keskenään tutustumaan vinkkaamiini kirjoihin.
Tunnisteet:
kirjastotyö,
vinkkaus
perjantai 9. joulukuuta 2011
Työkavereita, miehiä ja täyttä paniikkia
Ei tuota otsikko kukaan ymmärtäisi, jos sen lukisi... (Frendejä, kundeja ja...)
Mutta...
Esimies: blogin voisi laittaa julkiseksi.
Minä: Glup.
Mutta...
Esimies: blogin voisi laittaa julkiseksi.
Minä: Glup.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)