maanantai 2. heinäkuuta 2012

Pihtiputaan kirjastossa heinäkuussa:

Pentti Saarikosken syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta. Putaan kirjastossa on koottu näyttely Saarikosken tuotannosta ja sen tiimoilta laadittu Saarikoski-visa, johon osallistuneiden kesken arvotaan palkintoja. Nuorille ja lapsille on myös varattu omat heinäkuun visailut palkintoineen.

Kesälukemisen valinnan vaikeutta helpottamaan esille on kerätty kirjoja aina jännityksestä grilliherkkuihin saakka. Ja uutuushyllystämme löytyy tuttuun tapaan tuoretta kirjallisuutta moneen makuun.

Samalla muistutan Kepri-kirjastojen yhteisestä Kirja kuukaudessa-kampanjasta, joka kestää vuoden loppuun saakka. Kampanjan tarkoituksena on innostaa ihmisiä lukuharrastuksen pariin ja tavoitteena on lukea kesä-joulukuussa vähintään 20 tuntia. Kirja kuukaudessa- lukulomakkeita on saatavana tiskistä. Suosittelen osallistumaan, sillä lukulomakkeen palauttaneiden kesken arvotaan kahden hengen matka Helsingin kirjamessuille 2013 (palkinto sisältää matkat, majoituksen ja pääsylipun kirjamessuille).

Aurinkoisia kesäpäiviä, nähdään kirjastossa!

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kirjaston kesänäyttelyt ja nuorten uutuudet

Kesälomakausi on pyrähtänyt käyntiin myös kirjastossa. Tarkoittaa sitä, että Vinski on kasannut itselleen metrikaupalla hyvää lukemista kotiin. Mutta ei hätää, kyllä hyllyihinkin jäi vielä paljon luettavaa!

KesäHesa

Aikuisten osastolle on mitä ilmeisemmin suunnitteilla Helsinki-aiheinen näyttely. Päättelen tämän nerokkaasti siitä, että näyttelykärryssä oli valmiina Helsinki-aiheisia kirjoja ja kuvia. Pieni googlettaminen paljastaa, että on Helsingin 200-vuotispääkaupunkivuosi. (Äidinkielenopettajat hiljaa siellä!)

Karvakaverit

Pienemmällä pöydällä aikuisten osaston uumenissa on karvakaverinäyttely. Kissoja, koiria ja muutama hevonen myös. Yllätin itsenikin päällystämällä näyttelypöydän pöytälaatikon pohjille säästetyillä eläinaiheisilla julisteilla.

Ihmisystävät

Nuorten puolelle on meidän oivallinen nuoremme tehnyt mielenkiintoisen näyttelyn ystävyydestä. Löytyy ystävyys-aiheisia kirjoja ja elokuvia piristävän somistuksen keskeltä.


Nuorten vinkkejä

Uutuushärveliin nuorten puolelle on putkahtanut kaksi mielenkiintoista kirjaa, jotka täytyy syksyn saapuessa ottaa haltuun ja vinkata, mikäli tätä toimintaa vielä jatketaan.

Puolalainen äiti!

Puolalainen äiti -kirja kuuluu SiskoDisco sarjaan ja se kertoo 16-vuotiaan Alicjan pieleen menevästä kesälomasta, kun äidin puolalainen suku ryllähtää kylään. Takakannen perusteella oivan herkullinen tarina!

Rasisti?

Kalle Veirron Leiri-kirja kertoo ysiluokkalaisesta Santusta, joka iskee turpaan tummaihoista koulukaveriaan. Tämän seurauksena Santtu joutuu kesäleirille jonnekin jumalanseläntaakse muiden vastaavasti rikkoneiden nuorten kanssa. Koukku on siinä, että kaikki leirillä ei olekaan kuten kuuluisi olla. Mitä muut nuoret ovat tehneet?

Nämä kirjat löytyvät ainakin toistaiseksi uutuushärvelistä täältä Viitasaaren kirjastolta.






maanantai 4. kesäkuuta 2012

Chick lit - naisilta naisille, kevyesti

Alkukesän kevyen kirjallisuuden näyttely Viitasaarella, aikuisten osaston pikkupöydällä, muodostuu TIPUKIRJOISTA.

Nämä kirjat ovat romanttissävyisiä kertomuksia nykyaikaisten naisten vauhdikkaasta elämästä.

Mistä tunnistaa tipukirjan?

Kannessa on usein shampanjaa korkeakantaisissa laseissa ja/tai korkokenkiä ja se on usein sävyltään vaaleanpunainen.

Moderni uranainen

Sankaritar on useimmiten sinkku. Hän on uranainen muodin, median tai viihdeteollisuuden alalta. Perustyyppejä ovat uraohjus tai koominen sähläri, joilla perusasenne on optimistinen. Useilla sankarittarilla on myös paino-ongelmia, he pitävät juhlimisesta ja rakastavat shoppailua.

Kirjoista elokuviksi

Ensimmäiset tipukirjat ovat kaikille tuttuja elokuvista ja televisiosta. Bridget Jones elämäni sinkkuna -leffa on alunperin Helen Fieldingin samanniminen romaani  ja Sinkkuelämää-sarja telkusta juontaa juurensa Candace Bushnellin Sinkkuelämää-kirjasta. Kannattaa lukea myös kirjat! Muita tipukirjoja kirjoittavat mm. Lauren Weisenberger ja Sophie Kinsella.

Kotimaista

Myös Suomessa on viimeaikoina kirjoitettu paljon tipukirjoja, (muijakirjoja tai sinkkukirjoja). Monesti takakannessa mainitaan englanninkielinen termi chick lit(erature). Esimerkiksi Niina Hakalahti, Pauliina Susi ja Laura Honkasalo kirjoittavat suomalaista tipukirjallisuutta ja lisää tätä lajia löytyy tällä viikolla näyttelypöydältä.

Suosittelen lämpimästi!

torstai 31. toukokuuta 2012

Klassikoiden suosikkejani


Tällä viikolla olen vinkannut Suomen kirjallisuuden klassikoita kasiluokkalaisille. Tuntui sujuvan ihan hyvin, ainakin itse olin sangen tyytyväinen ja innostunut asiastani. Klassikot on ihan oikeesti hyviä kirjoja!

Lista

Vinkattavia kirjoja olivat: Mika Waltarin Suuri illusioni,  Minna Canthin Hanna, Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa, Veijo Meren Manillaköysi, Topeliuksen Linnaisten kartanon viheriä kamari, Juhani Ahon Rautatie ja Anna-Leena Härkösen Häräntappoase. Jokaiselle ryhmälle en ennättänyt vinkata kaikkia, aika kului välillä aivan liian nopeasti.

Kunnon kummitus

Yritin miettiä, mikä näistä romaaneista olisi ollut suosikkini, mistä pidin eniten? Ensin ajattelin, että tietysti Topelius. Se on kuitenkin niin hyvä, ollakseen niin vanha kirja. Kauhuromantiikkaa, kartanoromantiikkaa parhaimmillaan! Ja päälle vielä kunnon kummittelua!

Vanha kunnon Jussi

Sitten kävi surku Juhani Ahoa. Hänen kirjansa ovat kuitenkin minulle hyvin läheisiä, tutustuinhan niihin nuorena tyttönä ollessani kesätöissä Juhani Ahon museolla. Rautatie on omanlaisensa ajankuva, humoristinen kuvaus uuden ihmeen tulemisesta rautatien muodossa.

Mukava Mika

Entäs Mika Waltari, jonka nuoruuden romaaneihin hullaannuin koulutyttönä? Etenkin Suuri illusioni herätti kaukokaipuun eteenpäin, eteenpäin - ja oi sitä tunteiden paloa ja elämisen angstia, mitä henkilöhahmot tuntevat... Ei, ei Waltaria voi ohittaa.

Maijua unohtamatta

Viimeisin vilitykseni Maiju Lassila, josta olenkin jo tänne kirjoittanut tohkeissani. Miten ihminen voi kirjoittaa niin hyviä kirjoja - ja miten traaginen kohtalo kirjailijalla olikaan. Tulitikkuja lainaamassa sai minut nauramaan ääneen.

Ja ne naiset

Tuon ukkoköörin jälkeen on pakko sanoa, että entäs sitten Minna Canth ja Anna-Leena Härkönen! Kummatkin kirjalijat kuuluvat suosikkeihini, erityiseti Canthin näytelmä Anna Liisa ja oikeastaan Härkösen koko tuotanto. Alunperin ajattelin rakentaa vinkit myös Maria Jotunin ja Hella Wuolijoen teoksista, mutta oli pakko karsia - kaikkea ei voi mahduttaa oppituntiin, eikä se ole järkevääkään.

Sodasta

Tässä tulikin Veijo Meren kirjaa lukuunottamatta kaikki mainittua suosikeiksi. Tottahan toki sekin on omakohtaisesti hyväksi havaittu kirja, moderni tarina sodasta ja manillaköydestä. Miten Keppilän Joose saa salakuljetettua manillaköyden kotiinsa?

Lopuksi

Tässä blogikirjoituksessa ei tainnut olla mitään järkeä, sillä olen edelleen klassikkojen lumoissa. Lukekaa itse niin tiedätte mistä kirjoitan!


maanantai 14. toukokuuta 2012

Kunnianosoitus hevosille

Hevosvoimat - toimittanut Kirsti Manninen


Kirja sisältää 31 tarinaa ihmisen ja hevosen kohtaamisista. Tekstit on koottu hevosaiheisen kirjoituskilpailun "Hopsis kopsis polleamus" sadosta. Kilpailuun lähetettiin huikeat 883 tekstiä ja järjestäjinä olivat Maaseudun Sivistysliitto, maatalousmuseo Sarka ja Maaseudun Tulevaisuus. Kertojien kirjo vaihtelee 18-88- vuotiaisiin, mikä tekee kirjan mielenkiintoisen vaihtelevaksi. Joukossa on niin tosipohjaisia kuin kaunokirjallisiakin tekstejä,  mukaan mahtuu huumoria, iloa, surua ja uskomattomiakin tarinoita hevosista ja niiden merkillisestä voimasta.  Kirjassa on kaunis kuvitus ja se jakautuu kuuteen kokonaisuuteen; hevosten Suomi, sotahevosia, hevosmiehiä, tallityttöjä, tyhjiä karsinoita ja yhdessä ikuisesti.
Tarinat eivät pelkästään kerro hevosista, vaan kuvaavat myös Suomen lähihistoriaa ja yhteiskunnan muutosta hevosen eläessä mukana muutoksessa. Kertomukset muistuttavat nyt jo kadonneesta maalaisidyllistä, johon kuului tärkeänä osana hevonen. Kirja ei kuitenkaan keskity pelkästään menneeseen, vaan nykypäivän ratsu- ja ravitallien arki saavat omat kertojansa.


"Amatöörikirjoittajien" tekstit tekivät minuun suuren vaikutuksen, luin kirjan kahteen kertaan. Hevosvoimat on kirja, joka kosketti ja herätti ajattelemaan, miten suuri merkitys hevosella on ollut ihmiselle ja yhteiskunnan kehitykselle. Tekstit ovat juurevia ja elämänmakuisia, niissä elävät ajankuvat, hevos- ja ihmiskohtalot. Eniten liikuttivat vanhojen hevosmiesten muistelut uskollisista ystävistä niin sodassa kuin peltotöissä. Itselleni tarinat toivat mieleen lapsuuden aurinkoiset hevoshaat ja kaikki ne hevoset, jotka onnekseni ovat omaan elämääni vaikuttaneet. Mieleen piirtyi kavioiden alla kovaksi tallautunut tallipolku, ratsastusretket metsässä ja se sanomaton onnentunne, kun aamuhämärässä tallissa hevonen hörähtää tervehdyksensä. Aina ei tarvita yhteistä kieltä, jotta toisiaan voi ymmärtää, se onkin yksi hevosiin liittyvistä mysteereistä.


 Hevosvoimat on kunnianosoitus hevosille ja hevosten ihmiselle jakaman toveruuden ja työpanoksen arvolle.  Katri Mehton sanoin: "Ihmisen historia asuu hevosen silmissä."

perjantai 11. toukokuuta 2012

North End

Laura Lähteenmäen Niskaan putoava taivas kertoo neljätoistavuotiaasta Teklasta, joka elää tulevaisuuden maailmassa.

Elämää Muutoksen jälkeen

Tässä maailmassa luonnonvarat ovat loppuneet. Talvet ovat muuttuneet kylmiksi ja sateisiksi, kesät sietämättömän kuumiksi. Vaatteita ei enää heitetä roskiin vaan niitä tuunataan äidiltä tyttärelle.


Normaalia nuoren elämää

Teklalla on kuitenkin aivan samanlaisia ongelmia kuin kenellä tahansa neljätoistavuotiaalla tytöllä, vaikka eletäänkin tulevaisuudessa. Miten saada ystäviä? Onko tuo salaperäinen poika kiinnostunut hänestä? Miten tulla toimeen vaikean pikkuveljen kanssa? Miksi tässä maailmassa eläminen on niin sairaan täynnä sääntöjä ja määräyksiä?

Juoni

Teklan perhe on muuttanut arktiseen, pohjoisessa sijaitsevaan North Endiin asumaan pari kuukautta sitten. Tekla ei ole vielä saanut kavereita, mutta nyt on edessä kokonainen viikko ilman vanhempien valvontaa odottamattoman onnenpotkun ansiosta. Tekla päättää järjestää kaikkien aikojen bileet ilman tylsiä ja nolostuttavia vanhempia! Mutta kuinka käykään...

Ja vähän outoutta...

...Sillä eletään kuitenkin tulevaisuuden maailmassa. Ja tietysti Unelmaviikosta ilman vanhempia muodostuu aivan erilainen kuin Tekla ajatteli...

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Algot Untola

Rakkautta

Olen hullaantunut Maiju Lassilan teoksiin.
Ensikosketus oli Tulitikkuja lainaamassa, sitten tartuin kummalliseen teokseen nimeltä Rakkautta.

Takakannessa
"Maiju Lassilan Rakkautta on uskomaton teos. Sen alaotsikko on "tragillinen lemmen tarina", ja se on sekä rakkauskertomus että aateromaani ja urheiluromaani, mutta se on myös niiden parodia."

Siis että mitä?

Maiju Lassila niminen mies on kirjoittanut kirjan, jonka pääosassa on neiti Maiju Lassila, kirjailija hänkin. Alaotsikossa on tarkoituksellinen kirjoitusvirhe. Rakkautta, aatteita ja urheilua… Millainen on romaani urheilusta aikana, jolloin kilpaurheilu Suomessa eli vielä alkuaikojaan? Anteeksi: tarkoitan siis, millainen on parodia urheiluromaanista?

Pakkohan tämä kirja on lukea!

Lukijat selvittäkööt itse urheilun ja parodian suhteen. Tämän lukijan rakkausaiheinen teksti tempaisi heti mukaansa. Jo alku on koominen (etten sanoisi koomillinen) ja yllättävän tuore – ei uskoisi, että se on kirjoitettu vuonna 1912.

Jokainen luku on nimetty ja aakkostettu, ensimmäisenä siis rakkausaiheensa mukaisesti: a) tutustuminen. Siinä kirjailija neiti Maiju Lassila, kertomuksen lukijaa puhutteleva kertoja ja tarinansa kirjoittaja sekä ylioppilas herra Ikonen Sortavalan lyseosta tutustuvat ja aloittavat syvemmän tutustumisen (etten sanoisi kurtiseerauksen). Siitä tapahtumat vyöryvät huimaa vauhtia kohti loppuratkaisua.

Varoitus

Jos tartutte SKS:n kustantamaan kirjaan, jonka kannessa on Maiju Lassila (siis se oikea kirjailija, jolla oli traagillinen loppu), kannattaa lukea Vesa Karosen esipuhe varsinaisen teoksen jälkeen, siinä nimittäin on juonipaljastus, joka pilaa loppuratkaisun!