…on Merja Tuominen-Gialitakin kirja nimeltään Koko kylän
pidot. Tämä kuuluu jälleen siihen lajiin kirjoja, joita ei olisi muuten tullut
luettua ellei olisi tämä lukupiiri Viitasaaren kirjastolla. Kirja on kai
eräänlainen elämäkerta tai ainakin siinä kerrotaan Merjan elämänkokemuksista
1970-luvun Kreetalta aina näihin päiviin saakka. Kirja on myös matkakirja eli
siinä pääsee tutustumaan matkaoppaita syvällisemmin yhden Kreikan saarten
kulttuuriin ja tapoihin. Mielestäni kirja on myös fiktiivinen kertomus, jossa
seikkailee päähenkilö nimeltään Merja. Tämä siksi, koska monet sattumukset ja
tapahtumat, joita kirjassa esitellään, ovat melkeinpä liian mehukkaita
ollakseen totta. Ja toisaalta, mitä väliä sillä on, ovatko tapahtumat täysin
pilkulleen todenmukaisesti kerrottuja? Eipä mitään, jos kirjasta ei etsi
satavarmoja faktoja siihen, miten Kreetalla tulee käyttäytyä. Kaikillahan on
taipumus vähän värittää tapahtumia, kertoa suunnilleen puolitotta ja päästellä
pajunköyttä toinen puoli.
Omista muistikuvistani Kreetalla käymisestä joskus 80-luvun
puolivälissä saisi myös aika melleviä tarinoita. Esimerkiksi heti seuramatkojen
bussissa kohteeseen körötellessämme opas heittäytyi vallan vitsikkääksi
kertomalla, että hyvää pääsiäistä sanotaan kreikaksi kala paska. Olimme myös kuulleet,
että ravintolassa syödessä tuli antaa tarjoilijalle tippiä hyvästä palvelusta.
Meitä oli siinä kolme untuvikkoa ulkomailla, joten kun asia kesken
mansikkajäätelöannoksien lusikoinnin tuli mieleen, yksi meistä kaiveli kolikot
esille, pysäytti ohi menevän sangen hämmentyneen näköisen tarjoilijan ja
lykkäsi rahat hänelle kouraan. Jälkeenpäin nauroimme asialle ja vielä tänäkin
päivänä se kulkee suvussa mukavana anekdoottina tyyliin muistatkos silloin
Kreetalla…
Mutta niin, tämä lukupiirin kirja. Suosittelen Kreikkaan
ihastuneille ihmisille. Kulttuuri, kieli ja ruoka tulevat ihastuttavasti
kirjassa esille. Välillä edellisten kuvaukset olivat vähän liiankin tarkkoja,
mutta ne pystyi sujuvasti hyppäämään ylitse. Ei minua esimerkiksi hirveästi
kiinnostanut jonkin paikan erilaiset nimet, vaikka se tieto sinällään kertoikin
paljon kreetalaisesta kulttuurista. Ei kaikkea kuitenkaan tarvitse niin
tarkkaan selittää. Kirjaa voi myös lukea sieltä täältä, yhden luvun alusta ja toisen
keskivaiheilta. Jonkinlainen kronologia tarinassa on, mutta juoni tulee
selväksi jo takakannesta: Merja saapuu nuorena tyttönä Kreetalle töihin ja asuu
saarella vuosikymmenten ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti