Synnintekijä aloittaa kirjasarjan joka kertoo Olavi Maununpojan vaiheista (Turun piispa vuosina 1450-1460). Tarinan ensimmäisessä osassa kerrotaan Maununpojan nuoruusvuosista. Eletään vuotta 1425 jolloin nuori pappiskokelas saapuu Pariisiin Sorbonnen yliopistoon jatkaakseen opintojaan. Pian Olavi saa huomata, että paheellinen Pariisi on houkutuksia täynnä, eikä edes hurskas kristitty pysty paheelliselta elämältä välttymään. Olavin elämän tärkeäksi vaikuttajaksi nousee ristiriitainen suhde opiskelutoveriinsa Miracle de Servièresiin. Miracle on ranskalainen ylimys ja yliopiston terävämpiä opiskelijoita, hänen älynsä kiehtoo Olavia ja pian myös Miraclen fyysinen olemus saa Olavin tuntemaan kiellettyjä tunteita.
Kun Miracle pyytää opiskelutoveriaan viettämään kesän perintölinnassaan Etelä-Ranskassa, Olavi lähtee, vaikka aavistaa siitä tulevan elämänsä taitekohdan. Kesä Ranskan maaseudulla on löytöretki yltäkylläisyyteen ja intohimoon. Lopulta kesä osoittautuu myös Olavin matkaksi itseensä keskiajan uskonnollisuuden kuristavassa ilmapiirissä ja oman inhimillisen seksuaalisuutensa ristipaineessa.
Kaunisto kuvaa elävästi ja häpeilemättömästi keskiajan ihmisiä oman aikansa riettaassa ja armottomassa Euroopassa. Kerronta on uskottavaa, rehevää ja värikästä. Pitkästä aikaa historiallinen romaani, jota ei olisi malttanutt laskea käsistään. Kaari Utrion vannoutuneena lukijana olen vihdoinkin löytänyt uuden kirjailijatuttavuuden, jonka seuraavaa kirjaa jään odottamaan innolla.
Siltä istumalta, kun luin vinkkisi Milja Kauniston kirjasta, oli pakko tarkistaa löytyykö se Viitasaaren kirjaston uutuushyllystä. Ja löytyihän se!
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut joitakin Utrion kirjoja, muistaakseni ainakin Pappilan neidot oli todella näppärä tarina.
Kuvailusi kirjasta koukutti ja kun luin takakannen otsikon: hairahduksia, himoa ja hirsipuun pelkoa, mielenkiintoni vaan lisääntyy... On lainattava, vaikka kotona odottaakin aikamoinen nippu kirjoja!
Ja kirja on miesnäkökulmasta kirjoitettu, se on ilmeisin ero Utrion kirjoihin verrattuna. Kielikin on ronskimpaa, minkä koin mukavana vaihteluna, eihän sitä aina tarvi hymistellä ja kuvailla asioita kiertämällä..Minä kyllä vakuutuin Kauniston tekstistä, positiivinen lukukokemus kaikkiaan. :-)
PoistaSen verran kirja kiehtoi, että siirsin sen lukupinon päällimmäiseksi. Luettu ja hyväksi havaittu! Täytyy myöntää, että vähän minulla oli ennakkoluuloja, sillä takakannen esittelyteksti ei kauheasti paljasta itse juonesta. Toisaalta hyvä niin... Tapahtumat onnistuivat yllättämään minut täysin, en mitenkään arvannut sitä vinkausta, mikä ystävyksille sattui Etelä-Ranskassa! Ja kirja jäi kyllä niin ärsyttävästi kesken, saa nyt sitten odottaa ties miten pitkään jatkoa Olaus Magnuksen tarinaan.
Poista