Meille Viitasaaren kirjastoon kirjat saapuvat postin mukana pahvilaatikoissa joka keskiviikko. Ainoastaan kesän aikana saattaa olla viikkoja, jolloin ei aineistoa juurikaan saavu, mutta näihin aikoihin syksyllä ennen joulumarkkinoita pahvilaatikoita tulee usein kaksi tai jopa kolmekin kappaletta joka keskiviikko. Oi sitä uusien kirjojen tuoksua!
Ennen kuin kirja pääsee asiakkaan hyppysiin, on kirjoilla monta vaihetta edessä. Ensimmäiseksi tarkastetaan kirjan kunto.
Tarkastan kirjat siten, että plärään ne läpi ja tutkin onko jotain nirhamia tai kulumia, mitkä ovat tulleet kuljetuksen aikana, tai onko sivuilla painovirhesotkuja tai samaa sivua kaksi kertaa jne. Joskus on niinkin, että kirjoista ei tiedä, onko joku tietty painantatekninen seikka tahallinen vai tahaton. Esimerkiksi on tullut vastaan kirjoja, joista tuntuu puuttuvan ensimmäinen sivu, sivuilla on mustetahroja tai kirjaimet on osittain häivytetty näkyvistä.
Kerran minulle kävi jopa niin, että palautin kirjan, koska siinä oli yksi tyhjä sivu keskellä - se tuli takaisin saatteena kommentti, että kirja on kyllä ihan kunnossa... Kyseessä olikin kirjailijan tarkoituksellinen tehokeino!
Toisen kerran taas kävi niin, että kustantaja lähetti kiireellistä viestiä yhden sienikirjan poisvetämisestä. En ihan tarkkaan enää muista, mistä oli kysymys, mutta johonkin reseptiin oli ilmeisesti eksynyt myrkyllinen sieni ruokasienen sijaan! Saa arvata haettiinko kirja hyllystä takahuoneeseen salamanopeudella. Onneksi se ei ollut ennättänyt mennä kenellekään lainaan!
Sen jälkeen kun kirjat on tarkastettu, puuttuvat (tai ylimääräiset!) ja rikkoontuneet tapaukset ilmoitettu ja pakattu takaisin lähetettäväksi, kirjat siirtyvät seuraavaan vaiheeseen. Alkaa kirjojen luettelointi eli niiden tiedot kirjataan ylös kirjaston tietokantaan.
Tämä on tärkeä juttu, sillä tietokannan avulla pystymme löytämään asiakkaille oikeat kirjat. Esimerkiksi kun tulet lainaus/palautustiskille ja kysyt kirjoja veneen tervauksesta, me tiskillä alamme näpytellä pienoisen mietinnän jälkeen hurjasti tietokoneen näppäimistöä. Silloin justiinsa etsimme tietokannasta kirjoja tiettyjen asiasanojen avulla. Asiasanat on yhteisesti sovittuja sanoja, jotka toimivat hakutermeinä. Niin että kun tiskillä kirjastovirkailija etsii ohjeita veneen tervaamiseen, hän joko muistaa aiemmasta kokemuksesta tai vilkaisee verkkosanastosta (http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/index.html) että oikeat sanat on esimerkiksi "puuveneet" ja "veneenrakennus".
Tällaista salapoliisityötä helpottaa paljon, jos tietää jokaisesta asiasta tai alasta mahdollisimman paljon ja muistaa oikeat hakusanat, joilla kirjoja etsitään. Tuota ensimmäistä ei opi koulussa vaan elämässä, mutta asiasanoja kyllä opiskellaan ja hakuja harjoitellaan kun kouluttaudutaan kirjastovirkailijaksi.
Luetteloinnin jälkeen kirjoille tulostetaan tarrat. Ne liimataan kirjojen takakanteen (mielellään ei tekstin päälle), leimataan uutuuspäivämäärällä ja viimeiseksi kirjat muovitetaan. Sen jälkeen ne tulevatkin palautuksen jälkeen uutuushyllyyn! Jos jollakulla on kirjasta varaus, muovittamisen jälkeisessä palautuksessa kirja "jää kiinni" heti, ja kohta onnellinen asiakas saa hakea uunituoreen kirjan luettavakseen!
