Viitasaaren kirjaston lukupiirin huhtikuun kirja oli Kreetta
Onkelin lastenkirja nimeltään Poika joka menetti muistinsa. Arvaatte varmaan,
mitä kirjassa tapahtuu? Tässä koottuja viisauksia à la Kreetta Onkeli
”Meissä ihmisissä on tietoa, jota emme tiedä meissä olevan.
Sen huomaa siitä, mikä meistä tuntuu tutulta, mikä vieraalta. Jos on vaikka
tottunut huonoon kohteluun, se tuntuu aivan normaalilta, että näinhän se aina
menee. Jos puolestaan on saanut huolenpitoa ja ystävällisyyttä, pitää
itsestäänselvyytenä, että kohteliaisuus ja huomioiminen ovat tapana
kaikkialla.” (s. 17)
”Arton oli hyvä olla. Mutta silloin kun on mukava olla, ei
mieti, millaista on olla. Sitä vaan on.” (s.55)
”Poikia alkoi naurattaa. Nauru on hullu asia. Nauraa osaavat
vain ihmiset, eivätkä hekään tiedä, miksi. Nauru on oivaltamista. Kaikki
nauravat joskus, jopa he, joilla menee todella huonosti, naurahtelevat ainakin
keran päivässä. Nauru on ihmisen paras ominaisuus. Nauru kumoaa kaiken, pelon,
jännityksen, epäonnistumisen, ainakin hetkeksi.” (s.29)
”Ihmisen luonne on vain sellainen, että se toisinaan
pahoissa paikoissa alkaa sepittää mielikuvituksellisia selityksiä asioille,
joita ei käsitä. Se on ihmismielen tapa selviytyä.” (s.48-9)
”Lepo, uni, nukkuminen, uneksiminen ja haaveileminen on
ihmiselle yhtä tärkeää kuin ruoka. Uni on tärkeää myös eläimille, jopa
kaislikossa uinuville kaloille, ja koko luonnolle. Sen vuoksi maapallolla on
kaksi vuorokaudenaikaa, päivä ja yö. Planeetta vuoroin lepää, vuoroin
elää.”(s.75)
”Kimo ja Arto vilkaisivat toisiinsa. Heitä hymyilytti, kuten
lapsia aina naurattaa, jos aikuiset eivät toimi järkevästi. Toisin kuin
aikuisia, joita sen sijaan suututtaa, jos lapset eivät ole järkeviä. Aivan kuin kukaan aina voisi olla järkevä!”
(s.22)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti