Käsissäni siis viimeinkin Stiefvaterin "Väristys"-trilogian viimeinen osa, Ikuisuus.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kirjasta ajattelisin, kiitos kollegani, joka taannoin kritisoi Väristyksen kieltä. Kaksi ensimmäistä osaa luin kuin huumassa ahmien, nyt törmäsin kielikömpelyyksiin kuin seinään. Sen lisäksi koko kirja tuntui väkisin kirjoitetulta ja tarina turhaan pitkitetyltä, muutamia ärsytyksiä mainitakseni.
Onko syy suomentajan, Helene Bützowin vai kirjoittajan? Mitäpä olette mieltä tästä.. Kohtauksessa Grace on järkyttynyt saatuaan kammottavia uutisia ja Sam yrittää auttaa:
Nousin kyynärpäideni varaan, ja Gracen sormet putosivat suuni edestä takaisin rinnan päälle.
" Yrittäisit panna maata", minä sanoin. "Se auttaa."
Mielestäni hieman omituinen sanavalinta.
Löytyy muuten sivulta 210, mikäli kiinnostaa, luvusta 33.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti